UUSI FANTASIA: Heimo

UUSI FANTASIA
Heimo
Celebrities Records

Yli puoli vuosikymmentä sitä saatiin odottaa, mutta helsinkiläinen Uusi Fantasia -kulttikaksikko on vastoin kyynisimpiä odotuksia jälleen aktivoitunut levytysrintamalla. Läpi hiljaiselon arvoaan johdonmukaisesti kasvattaneen tuottajaduon muodostavat hyperaktiivinen ja pahamaineisen tuottelias Vilunki 3000, tässä yhteydessä Kroko-Roc, ja DJPP:nä viime vuosina paremmin tunnettu Street Kobra.

Siinä missä Kroko on niittänyt mainetta muun muassa levykauppiaana sekä O:pl Bastardsin ja Larry and the Lefthandedin riveissä, Kroko nousi 2000-luvun jälkipuoliskolla rakettimaisesti suomiräpin etulinjaan DJPP:nä. Jälkimmäinen on saanut paljon kiitosta paitsi julkaisemalla laadukkaan Tuottajalevyn (2006) ja tuottamalla esimerkiksi Edu Kehäkettusta sekä Stig Doggia. Voi huoletta todeta, että kantakirjojen valossa tässä on tuottajakaksikko, jolta uskaltaa odottaa ihmeitä.

Ihmeitä Heimolla kuullaankin. Äänenväreiltään ja ideoiltaan kauttaaltaan hauska ja kevytkenkäisen keskitempoinen biittimylly on tuotannon puolesta kirkas ja näkemykseltään rikas fanfaari, joka kaihtaa kategorioita ja synnyttänee uusia: ristisiittoista groove-ilotulitusta, jossa voi olla kuulevinaan kaikkea 2010-luvulle päivitetystä discosta ja electrosta retro-houseen ynnä hipster-hölmöilyä kieli poskessa osoittelevaan mutantti-iskelmään. Jälkimmäinen huomautus viittaa tietysti perverssillä videollakin ikuistettuun, Freemanin tähdittämään Liian myöhään -kappaleeseen kaikkine ylilyönteineen. Se jos mikä todistaa, että jos Kobra ja Kroko ottavat jotain tosissaan, kyse ei varmaankaan ole musiikista, ja hyvä niin.

Hemma Beastin riveissä ihmeitä tehnyt Zarkus Poussa, yllättäen englanniksi esiintyvä Paula Vesala, superrumpali Teppo Mäkynen, kitaristit Petri Kautto ja Raoul Björkenheim, vanhan liiton monitoimimies Olli Ahvenlahti sekä Stratovariuksen ja Emma Salokoski Ensemblen riveissä pahaa jälkeä tehnyt Lauri Porra esiintyvät lukuisine kollegoineen edukseen Heimolla. Sitä olisi vaikeaa todeta käytännössä ilman vilkaisua kansiteksteihin, ja tässä suhteessa yhteistyön henki on osapuilleen sama kuin Top Tenillä (2004). Läpi kuultaa vahvasti tuottajakaksikon langat yhteen sitova jäljittelemätön kädenjälki, vuosikertasyntetisaattorit, oivaltava soitinnus ja konventioista piittaamaton lapsenomainen kiinnostus groovaavia soundeja kohtaan.

Heimo ei välttämättä mullista maailmaasi, mutta se tekee siitä elinkelpoisemman ja aurinkoisemman paikan.