VERJNUARMU: 1808

VERJNUARMU
1808

Savolaismetallistien edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää viisi vuotta, jos ei vuoden 2012 Pimmeyvven ruhtinas -kokoelmaa lasketa mukaan. Pidempi tauko ei ole radikaalisti muuttanut bändin tapaa sekoitella eri metallityyleille ominaisia vivahteita keskenään omaksi keitokseen.

1808 on ruotusotamiehen näkökulmasta kerrottu teema-albumi. Sanoitusten tiukemmat raamit tekevät hyvää ja karsii aiempien levyjen huumoriaspektia pois. Murteella toki edelleen huastellaan, mutta silti Verjnuarmu kuulostaa aiempaa vakavammalta. Muuten biisimateriaalissa on vielä parantamisen varaa, ja vasta levyn puolessavälissä alkaa sävellyksissä olla enemmän potkua. Kappaleet soljuvat eteenpäin melko samassa keskitemmossa eikä mitään räväkkää irtiottoa punaisesta langasta kuulla. Ilkeämielisempi voisi jopa sanoa kokonaisuutta tasapaksuksi. Paljon hyvääkin levyssä kuitenkin on, kuten Soan koerat, jonka kertosäe kaikuu varmasti tulevilla keikoilla komeana yhteislauluna. 1808 olisi ehkä kaivannut lisää Verjvirran kaltaista turpaanvetoa.

1808 on parannusta edellisestä Lohuton-albumista, mutta jää aavistuksen Ruatokansan uamunkoeton (2008) iskevyydestä. Verjuarmu marssii kuitenkin oikeaan suuntaan.