THE VINES: Vision Valley

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Australian Sydneystä kotoisin olevan The Vinesin ura on muutamassa vuodessa käynyt läpi vuoristoradan kaikki vaiheet. Bändin lupaavaa debyyttialbumia Highly Evolvedia (2002) suitsutettiin etenkin brittimediassa yliampuen. Winning Days (2004) oli kaikinpuolinen pettymys, mutta Vision Valleyllä yhtye on löytänyt uutta elinvoimaa.

Arvio

THE VINES
Vision Valley
Capitol

Australian Sydneystä kotoisin olevan The Vinesin ura on muutamassa vuodessa käynyt läpi vuoristoradan kaikki vaiheet. Bändin lupaavaa debyyttialbumia Highly Evolvedia (2002) suitsutettiin etenkin brittimediassa yliampuen. Winning Days (2004) oli kaikinpuolinen pettymys, mutta Vision Valleyllä yhtye on löytänyt uutta elinvoimaa.

Vision Valleyllä asialla on niin vauhtipalat kuin balladitkin nopeasti hoitava energinen ryhmä, jonka ärhäkämmät biisit omaavat vahvaa grungeisuudella silattua punk-asennetta. Reilun puolituntisen levyn ainoa pidempi raita on sen hienosti kohti korkeuksia kasvava päätös Spaceship. The Vinesin lyhytvieterisyys voi hyvinkin olla yhtyeen biisit kirjoittavan laulaja-kitaristi Craig Nichollsin saaman asperger-diagnoosin ansiota.

Vision Valley on albumi, jolla voimapop elää ja voi yhtä hyvin kuin vaikkapa Ashin parhailla levyillä. Anysoundin vetävä groove pureutuu heti alkajaisiksi lantioihin ja Don’t Listen To The Radion neuvoa on tänään helpompi totella kuin koskaan. Candy Daze ja Take Me Back ottavat vauhtia 60-luvulta saakka. Onnistuneen albumin otsikkoraita on jousitettu balladi, jonka vaivaiset neljä tekstiriviä kuvastavat The Vinesin uutta ekonomisuutta.

Lisää luettavaa