Ei tarvitse pitää Walls Of Jerichoa kummajaisena, vaikka metallista hardcorea tulkitseva Candace Kucsulain onkin nainen. Punapään ärjyessä toinen keuhko suupielestä roikkuen sukupuolta ei meinaan kovin helposti erota. Muutenkaan friikkisirkuksena bändiä on turha pitää. Walls Of Jerichon kaltaisia möykkäbändejä on kuultu, mutta viime aikoina yhtä hyviä vähemmän.
Oli Candace bändin vetonaula tai ei, niin selkeä vahvuus hän ainakin on. And Hope To Dien alkukarjahduksissa ei ole itselle juuri armoa annettu. Asiat saavat yllättävän käänteen No Saving Messa, jossa nainen vetää balladiksi luokiteltavan tuskistelun puhtaasti. Aika rohkea veto on koko biisikin, vaikka irralliselta kaiken melskaamisen seassa kuulostaakin. Kappale on hyvä osoitus siitä, kuinka vähällä vaivalla albumin koko rakenteeseen saa luonnetta, kun ei punnerreta samalla vaihteella alusta maaliviivoille asti.
Mitä lie loitsuja studiossa lausuttu, kun With Devils Amongst Us Allille on taiottu täydellisen iskevät soundit, jossa eritoten bassoelementti humisee kuulijan sisuksissa asti. Oikea asenne ja konstailemattomat biisit nostavat Walls Of Jerichon lopullisesti massasta esiin. Sanat ovat suuria, mutta ne eivät kumise tyhjyyttään.