WÄRTZILÄ: Synti

Pubissa voisi oluen särpimisen ohella olla kiva kuulla, kun Wärtzilän kaltainen suomirockinsa vähän painavammilla heilautuksilla soittava yhtye vetäisi versioitaan "metsässä ei liikahda lehtikään" -osaston ikivihreistä. Levyllä nämä coverit, joita on ahdettu mukaan peräti kolme, ovat ponnettomuudessaan aikaa pitemmäksi vääristäviä kokemuksia. Sinkkulistalle Liehuva liekinvarsi -versioinnillaan viime vuonna kiivennyt Wärtzilä vie klassikkokudontansa liian pitkälle.

Omista kappaleista Terroristi toimii valtavan ristiriitansa ansiosta: Wärtzilä esittää ilakoivalla otteella tarinaa itsemurhaiskua suunnittelevasta pommimiehestä. Huulilla verta -biisin ansio on siinä, että se kuvaa yksinkertaisin ja mieleen jäävin sanakääntein perheväkivaltaa lapsen silmin nähtynä, ja säilyttää uskottavuutensa useankin kuuntelun jälkeen.

Koko levyn mitassa Synti on ongelmallisempi tapaus. Vaikka Wärtzilän soittajat ovat suomalaisen kevyen musiikin tekijämiehiä, Synti tuottaa kaikessa kapeudessaan jatkuvaa mielikuvaa leirinuotiolla yhteislauluillassa bändi-idean saaneesta nuoriso-ohjaajaporukasta, jolla oli vielä treeneissäkin mukavaa keskenään.