Tällaista jälkeä syntyy, kun asialleen täysillä omistautuneet, oman tarkasti rajatun estetiikkansa läpikotaisin hallitsevat muusikot tekevät työnsä kaikessa rauhassa ja huolellisesti viimeistellen. Alajärveltä matkaan lähteneet ja brittiläiselle lafkalle päätyneet Tapio Viitasaari ja Matti Ahopelto rakastavat syntetisaattoreita, ja niiden parantavaa voimaa Healing Music tosiaankin pursuilee.
Suomalaisen vienti-indien luottopajaksi muodostunut berliiniläinen Kaiku Studios on myös Zebra And Snaken taustajoukoissa. Soundi onkin niin kansainvälistä kuin olla voi, ja siinähän ei ole kerrassaan mitään pahaa. Levy soi isosti, dynaamisesti ja lämpimästi. Tapio laulaa tekstit vakuuttavalla paatoksella.
Zebra And Snaken poplaulut ovat yhtä häpeämättömän suureellisia ja uljaita kuin vain 1980-luvulla uskallettiin olla, ja paljon Healing Music tuolta synapopin kulta-ajalta muutenkin lainailee. Tyyli on siis selkeä ja hallussa, mutta eniten ilahduttaa, että Healing Musicilla on useita alusta loppuun onnistuneita poplauluja. Siis tiedättehän, sellaisia joissa on sekä hieno säkeistö että kertsi! Ei onnistu joka jampalta.
Healing Music on kunnianhimoinen levy, joka ei pelkää tarttuvia kertosäkeitä ja Burdenin tai Money In Heavenin tapaisia napakoita popbiisejä, mutta ei toisaalta myöskään albumikokonaisuutta palvelevia haastavampia hetkiä. Vaikka tyylin yhtenäisyys on levyn selkeä ansio, kaipaisin kokonaisuuteen kuitenkin enemmän vaihtelua etenkin intensiteetin puolesta. Ylenpalttinen massiivisuus ja hektisyys tahtoo levymitassa uuvuttaa.
Toivotaan, että lupaavasti herännyt kiinnostus ulkomailla jaksaa kantaa. Ainakin Tapio ja Matti ovat tehneet parhaansa.
Zebra And Snaken toinen puolikas Matti Ahopelto vastaili Soundin kysymyksiin. Julkaisitte ensimmäisen biisin netissä jo vuonna 2009. Tuntuuko teistäkin, että debyytin ilmestymiseen meni pieni ikuisuus?
– Tavallaan joo, mutta tavallaan ei. Onhan tämä ollut pitkä prosessi, mutta hyvä niin. Olisi meillä biisejä ollut aikaisemminkin ja kyllä niistä jonkun levyn olisi saanut, mutta ehkä siitä ei olisi tullut niin itsensä näköinen. Hommaan on nyt löytynyt sellainen harmonia. Ja onhan me tässä keikkaa tehty, eikä muutenkaan olla jääty missään vaiheessa jumittamaan.
Levynne julkaisijaksi löytyi brittiläinen 100% Records. Kuinka yhteistyö alkoi?
– Se meni aika kivalla tavalla vanhanaikaisesti, kun se tuli livekeikan kautta syntyneen innostuksen myötä. Me oltiin vuosi sitten By:Larmissa Norjassa esiintymässä ja siellä oli sattumalta OMD-yhtyeen laulaja katsomassa. Se kertoi meistä eteenpäin labelin tyypeille, jotka tulivat sitten katsomaan meidän Lontoon keikkaa.
– Niiden kanssa on ollut helppo tehdä duunia ja homma toimii. Pistävät ihan hyvin rahaa promoonkin, ei voi valittaa. Niillä on siis Eurooppa, paitsi Suomessa julkaisee Suomen Musiikki. Jenkkidiili on nyt hakusessa.
Healing Music täyttyy syntetisaattoreista, eikä levyllä taida soida kitara lainkaan. Vihaatteko te kitaroita?
– Heh, ei siellä kitaroita tosiaan ole yhtään. Ei me kitaroita vihata, mutta kumpikaan meistä ei oikein soita kitaraa, joten se tuntui luonnolliselta. Syniin on kyllä tämän bändin myötä friikahtanut ihan täysin, meidän treenis alkaa olla sellainen analogisynakaatopaikka.
– Ei se mikään dogma ole, mutta toisaalta on hyvä, että on tietyt rajoitteet musan tekemisessä. Kyllähän tässä kaikenlaiset orkestraatioperversiot pääsisi valloilleen, jos tehtäisiin ihan mitä vaan mihin vaan. Ja silloin myös livehomma menisi helposti siihen, että 90 prossaa tulisi taustanauhoilta, eikä me haluta sitä.
Teksti: MIKKO MERILÄINEN