Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Juttusarjan otsikko sopii paremmin kuin hyvin kuvaamaan tämän viikon Tarkkailuluokka-artistia, jonka musiikkia voisi kuvailla sanoin: kuriton, kuville kumartamaton, uhmakas, vaarallinen (ehkä jopa itselleenkin). Geenivirhe on nelihenkinen helsinkiläispoppoo, joka ei turhia hienostele tulisella jytällään – kuten yhtye itse musiikkiaan kutsuu.
Geenivirhe kertoo inspiroituvansa niin Hanoi Rocksista, The Clashista, 1970-luvun punkista, äkäisestä kitarasoundista, ruotsalaisista popmelodioista ja Ebba Grönistä.
Asettakaamme siis herrat (tietokoneen ääreen) kuulustelupenkille ja annetaan heidän itsensä kertoa, miten Geenivirhe sai alkunsa?
– Me kaikki alettiin soittaa kimpas vähän yli pari vuotta sitte, meidän bändin nimi oli aluks Kerosiini ja mukana oli toinenkin kitaristi. Sit Dave lähti viime vuoden alussa Muumilaaksoon ja muiden jätkien kaa tuumittiin, et riittää et meil on vaan yks narsisti kitaristi bändissä, niin toinen sai lähtee ja pidettiin Honkasalo. Sit jatkettii kolmistaan, mikkiständin takana operoiva Tommy kertoo.
– Kerosiinin jälkee jäätii kolmistaan Tommyn ja Honkiksen kaa kattoo et mitä oikeen duunataan, testattiin parii basistiiki mut ne ei löytäny paikkaansa meiän porukois, sit viime talvena Dave tuli takas ja koska sen kaa homma nappaa ja meil on aina ollu kimpas hauska ja toimiva porukka päätettii jatkaa siitä mihin jäätiin, mutta vitusti kovempaa, rumpali Jeppe jatkaa.
– Kyl me mietittiin et otetaaks me rytmiskittaan joku, mut vedettii nelistää treenit ja katottii, et ei me sellasii tarvita. Turhaa turautteluu taustal vaan, kitaristi Honkasalo kuvailee tilannetta.
– Joo näiden kaa on kiva rokata, basisti Dave Lindholm lisää.
Miksi nimi Geenivirhe?
– Tehtii Honkasalon kaa jo Kerosiinille biisi nimeltä ”Geenivirhe”, joka kertoo et vaik sä koittaisit ja haluaisit lopettaa pahat tapas, niin se ei tuu koskaan onnistuu, siks esimerkiksi 12 askeleen ohjelma on ihan turha joillekin. Joillekin on vaan parempi vetää ihan hirveet kännit kuin leikkii, että kaikki on ok, Tommy kuvailee.
– Me pähkäiltiin pari kuukautta nimee eikä tullu idiksii – tai ne oli tosi surkeita idiksii. Sit mä tsiigasin tota biisii ja meitä ja seuraavan kerran ku törmäsin Tommyyn hoin vaa non-stopina ”Geenivirhettä” samal taval ku Kakkonen Pitkä Kuuma Kesä-leffas. Tommy oli alkuu et häh ja sit se sai ahaa-elämyksen, kitaristi Honkasalo muistelee.
– On se nyt vitusti kovempi nimi ku joku Kerosiini, se kuvaa meitä paremmin, tai ainaki Davee, rumpali Jeppe lataa.
– Ai mikä? ihmettelee Lindholm.
Facebook-sivuillanne toteatte muun muassa, että rock and roll delaa. Miksi ”rock and roll delaa”? Millainen on rockin tilanne vuonna 2018?
– Rock and roll delaa koska bändit on nykyään liian kesyjä verrattuna siihen mitä oli aikasemmin, eikä noista pappabändeistä oo mihinkää muuhu ku paskaks viihteeks mitä ei jaksa edes kattoo saati sitten kuunnella livenä, vokalisti linjaa.
– Rock and roll delaa aina vähäsen, kun joku sanoo et rock ei oo kuollut. Mun puolesta voi kuollakin, jos se on mitä se on nyt. Ug-räppäritkin on rokimpii kuin ne, jotka hengaa Riffissä leikkimässä rokkistaraa, Honkasalo jatkaa.
– Nykyrokkarit elää omassa kuplassaan eikä uskalla heittäytyä ja pelataa varman päälle, lisäks ne nuolee noiden vanhusten perseitä, rumpali sanoo kaunostelematta.
– Vanhat kivet ei sammallu, mut ei ne vieri enää niin kovaa, basisti Lindholm filosofoi. (Onkohan sukua Ollille? toim. huom.)
– Jotkut pappojen bändit suhtautuu ylimielisesti uusiin tulokkaisiin vaikka ois kuinka hyvä bändi kyseessä, ihan ku ne ois jotain uhkia niiden asemalle. Niillä ei todellakaan ole varaa tehdä niin. Siks niitä ois hauska soittaa suohon, Honkasalo lisää kertomaansa.
Millaisissa bändeissä olette soittaneet ennen Geenivirhettä? Onko kellään kaapeissa luurankoja, joita haluatte paljastaa?
– Ei kellään meistä oo luurankoja kaapissa, kukaan meistä ei häpee meiän aikasempii proggiksii, laulaja Tommy kertoo. Basisti Dave yhtyy mielipiteeseen.
– Kaikil meil on glam- tai muuten vaan jonkinlainen rock-menneisyys, Jeppe on soittanu goottimusaaki, se oli telkkariski! Honkasalo paljastaa.
– Oli kovat punkkimeiningit, tuli hölmöiltyä, ei siitä sen enempää, Jeppe kommentoi diplomaattisella tyyneydellä.
Kuka on kuskina Geenivirheen keikka-autossa?
– Ei kenelkään meist oo ajokorttii, ajokokemusta kylläkin. Jotkut meistä on innokkaita autoilijoita, Honkasalo paljastaa paljon puhuvasti.
– Valtion rautatiet ja Onnibus hoitaa, rumpali jatkaa.
– Viime keikalla meidän kamoja ajo Sininen Kondomi -bändin jätkät. Ne tuskin jaksaa aina Turusta asti tulla ajaa, niin tarvittais kyllä oma keikkakuski. Ilmoittautukaa omalla vastuulla, laulaja Tommy lähettää terveisinä.
– Mä olin ekaa kertaa keikkakuskina 16-vuotiaana vanhalle bändille, ajoin meidän pakun Stadista Mikkeliin baarikeikalle ja takas. Olin ennen sitä ajanut vaan carting-radalla ja pleikkaohjaimella, Dave Lindholm kuittaa.
Aivan näinä päivinä maailmaa siunataan Geenivirheen toisella ep-julkaisulla, joka kantaa nimeä Menetetyt Tapaukset. (Luvassa muun muassa ”vitun jytä versio” Edu Kettusen Kone älä hyydy -kappaleesta) Tähän asti kokoonpano on painanut eteenpäin DIY-hengellä, mutta tulevaisuuden tavoitteena olisi löytää yhteistyökumppaneita keikkamyynnin tai levynjulkaisun puolelta. Tuleva ep saa fyysisen muotonsa Kasettipesä Oy:n kautta.
On viimeisten sanojen aika. Mitä tuleman pitää Geenivirheelle?
– Mä vaan seuraan jätkiä niinku peräpukama mutta tällä olis kyl kiva elättää itsensä, basisti Lindholm kertoo vaatimattomasti.
– Sit ku on tarpeeks nimee alla karkaan ulkomaille luomaan uraa, enkä rupee tekee täällä mitään tositeeveetä, kitaristi Honkasalo vetää rajan.
– Ois vitun siisti, et sillo kun itsestään aika jättää tietää tehneensä jotain mikä jää elämään, rumpali Jeppe toteaa syvällisesti.
– Mun tuhkat voi myydä Kiinaan potenssilääkkeeks sit kun musta aika jättää, Honkasalo kuittaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Seuraa myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit nätisti siistissä paketissa: