30 vuotta sitten – Iron Maiden: Live After Death

Syyskuussa 1984 Iron Maiden julkaisi levytysuransa merkkipaaluihin laskettavan Powerslave-levyn ja lähti sen tiimoilta World Slavery Tour -kiertueelle. Kiertueesta tuli yhtyeen uran pisin – 331 päivää, 187 keikkaa – ja kenties kunnianhimoisin. Bändi alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota keikkojen ulkomusiikilliseen antiin ja lavasteisiin. Lavasteet rakennettiin Powerslave-levyn egyptiteeman mukaisesti ja lavalle tuotiin sarkofageja, 10-metrinen Eddie-muumio ja näyttävät pyrot.

Kiertue alkoi 9. elokuuta 1984 Puolasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun länsimainen yhtye esiintyi täydellä kalustolla ja lavarekvisiitalla itäblokin maassa. Lisäksi Iron Maiden esiintyi kiertueella ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa, 300 000 katsojan Rock In Rio -festivaaleilla. Maiden ja Queen olivat festarin pääesiintyjät. Bändi esiintyi myös Helsingin jäähallissa 5. marraskuuta 1984.

Kiertueen Pohjois-Amerikan osuuteen kuului neljä iltaa Kalifornian Long Beach areenalla. Konsertit äänitettiin tuottaja Martin Birchin johdolla ja kuvattiin videolle. Lopputuloksena oli bändin ensimmäinen livealbumi, 14. lokakuuta 1985 julkaistu Live After Death.

Live After Deathia pidetään yhtenä genrensä parhaimpana livelevynä. Planet Rock -radioasema rankkasi sen vuonna 2010 Parhaat livealbumit -listan sijalle kuusi. Kerrang! ja Sputnikmusic nostavat sen puolestaan ”mahdollisesti kaikkien aikojen parhaimmaksi livealbumiksi”.

Eikä suotta. Bändi oli kiertueellaan elämänsä kunnossa ja julkaissut hiljattain nyt klassikko-statuksen saaneita levyjä, kuten The Number Of The Beast (1982), Piece Of Mind (1983) ja tietysti Powerslave.

Kiertueen settilista koostui siis klassikosta klassikon perään. Pelin avaa Winston Churchillin puheen jälkeen Aces High, joka nostaa energiatasot huippuunsa heti ensimmäisistä sekunneista. Perään myöhempien aikojenkin keikkavakio 2 Minutes To Midnight, ikivihreä The Trooper, Bruce Dickinson kynäilemä loistava Revelations ja niin edelleen.

Iron Maidenia ei ole koskaan voinut syyttää kunnianhimon puutteesta. Asia tulee selväksi viimeistään silloin, kun bändi soittaa 13-minuuttisen eepoksensa Rime Of The Ancient Marinerin, joka on konsertin ehdottomia huippukohtia.

Live After Death julkaistiin DVD:nä helmikuussa 2008. Julkaisun kunniaksi bändi lähti nostalgiselle Somewhere Back In Time World Tour -kiertueelle. Lavasteet ja settilista mukailivat World Slavery Tour -kiertuetta, lisäten soppaan mukaan vivahteita Somewhere In Time (1986) -levyn kiertueelta. Somewhere Back In Time -kiertueella bändillä oli ensimmäistä kertaa käytössään Ed Force One, kustomoitu Boeing 757, jota ohjasti itse Bruce Dickinson. Oma kone, jossa pystyi kuljettamaan kiertuehenkilökunnan ja tarvittavan kaluston, avasi ovia sellaisiin maihin, joissa bändi ei aiemmin ollut konsertoinut. Suomessa bändi piipahti tällä kiertueella kahdella keikalla Helsingissä ja Tampereella.

30 vuoden jälkeenkin Iron Maiden porskuttaa eteenpäin: The Book Of Souls -tuplalevy huokuu sitä samaa kunnianhimoa, joka Rime Of The Ancient Marinerin kaltaisissa kappaleissa ja Live After Deathille ikuistetussa konsertissakin huokuu. Vaikkei kenties Live After Deathin tasolle enää ylletäkään, Maiden painii kuitenkin täysin omassa sarjassaan.