Riihimäkeläinen hardcore-veturi Endstand julkaisi äskettäin uuden Spark-albumin. Laulaja Janne Tamminen kertoo seuraavassa hieman uudesta levystä, kiertämisestä ja vähän muustakin.
– Uuden levyn vastaanotto on ollut erittäin positiivista – ja syystäkin, sillä kyllähän tuo Spark on pirteintä Endstandia vuosiin. Viime viikolla alkoivat Suomen-keikat, jotka jatkuvat tällä viikolla vielä neljän vedon verran (17.10. Turku (Klubi), 18.10. Tampere (Yo-talo), 19.10. Jyväskylä (Lutakko) ja 20.10. Kuopio (Henry’s Pub)) ja siitä sitten aika suoraan jatketaan Eurooppaan Lighthouse Projectin kanssa kuukaudeksi eli kiirettä pitää…
– Tulevaa kiertuetta odottaa innolla, sillä Keski-Eurooppa on meille parasta aluetta, eikä olla käyty siellä yli vuoteen. Aika lailla rutiinilla tuo ulkomaille lähtö nykyään tapahtuu, kun sitä ollaan kuitenkin tehty niin paljon. Toisaalta kiertueita odottaa aina innolla, kun siellä vaan pääse vetämään niin hyviä keikkoja ja tapaamaan kavereita, joita ei oikein muuten näe.
Mikä on ollut Endstandin historian raskain kiertue?
– Niitä on parikin… Meidän ekan rumpalin (Jani Asp) viimeinen kiertue oli aika raskas, kun hänellä alkoi jo olla motivaation puutetta. Muilta sitä kuitenkin löytyi ja tilanne olikin sitten vähän turhautunut. Toinen raskas rundi tapahtui muutama vuosi sitten, kun eräällä jäsenellä oli henkilökohtainen elämä aika sekaisin ja se paha olo sitten purkautui meihin muihin tyyppeihin. Sillä kiertueella tuli monta kertaa ajateltua, että kun täältä palataan niin se on tämän bändin loppu – vaan eipä sitten ollutkaan! Nyt yhtye on vahvempi kuin koskaan ja intoa soittamiseen ja kiertämiseen kyllä riittää.
Tamminen sanoo yli kymmenvuotiaan Endstandin oppineen uuden levyn tekemisestä.
– Uuden levyn biisit syntyivät aika nopeasti, kun vertaa meidän normaaliin tahtiin. Siitäkin huolimatta lopullinen hiominen ja viimeistely meinasi jäädä vähiin, kun ei sitten kiireistä johtuen päästykään treenaamaan tarpeeksi. Onnistuin esimerkiksi sanoittamaan viimeisen biisin vain päivää ennen nauhoituksia. Näköjään sitä saa kuitenkin tehtyä jopa aikaisempaa parempaa materiaalia pienen paineen alla, joten pitänee jättää ensi kerrallakin kaikki viime tippaan.
– Sanoitukset taitavat olla entistäkin henkilökohtaisempia. Enää ei tule osoiteltua sormella muita, vaan menoa katsellaan nyt omasta näkökulmasta ja pohdiskellaan asioita siltä kantilta. Muutenkin turha kiukuttelu on jäänyt pois ja nyt sitä osaa nähdä taas hyviäkin asioita tässä maailmassa.
Endstand on myös koonnut varhaiset levytyksensä yksiin kansiin ja 1996-2003 – Heart, Passion, Sincerity… -kokoelma löytyy kaupoista myöhemmin tänä vuonna.
– Tämänhän albumin piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta jostakin syystä se jäi viimeistelemättä. Nyt paketti on kuitenkin koko lailla kasassa ja lähtee painoon. Sinne tulee meidän loppuunmyytyä materiaalia vuosien varrelta, jota onkin kerääntynyt jo tuplalevyn verran. Mukaan tulee esimerkiksi meidän ensimmäinen albumi, jota on ollut erittäin hankala löytää jo vuosien ajan. Alunperinhän siitä otettiin vain tuhannen kappaleen painos ja se myytiin loppuun aika pian.
– Mukaan tulee kappaleita, jotka aiheuttavat hienoista korvien punoitusta, mutta siellä on myös yllättävän hyvääkin kamaa. Omia suosikkeja on vuonna 2000 tekemä kuvalevynä julkaistu ep, Aurinkokerho-splitin kappaleet sekä Hit and Run -ep. Ne biisit vaan toimivat parhaiten näin vuosien jälkeenkin. Ensimmäistä demoa ei olla kuitenkaan julkaisemassa uudelleen… Se on jo niin heikkoa materiaalia että sitä ei tarvitse kenenkään kuulla.
Sieltä tekin kuitenkin sitten nousitte… Annapa vielä lopuksi vinkki aloittelevalle punk/hc-yhtyeelle!
– Aika harva orkesteri tuntuu olevan valmis tekemään hommia esimerkiksi meidän tahtiin. Tässä pitää olla valmiina uhraamaan tolkuttomat määrät aikaa ja vähän rahaakin ja lähteä keikkailemaan aina tilaisuuden tullen. Ei se mitään luksuselämää ole. Mekin ollaan soitettu älyttömissä luukuissa ja nukuttu melkoisissa läävissä, mutta eipä olla juurikaan valitettu. Lavalle kun pääsee niin kaikki paska unohtuu. Vaikka mekin olemme jotenkin tunnettu bändi omassa skenessä niin ei tässä ole rocktähteydestä tietoakaan – me soitetaan sen takia että tämä on kivaa, piste.
– Summa summarum: Pitää tehdä niin kuin sydän sanoo ja jos se johtaa johonkin, hyvä niin, ja jos taas ei, niin tulihan ainakin tehtyä jotain kivaa kavereiden kanssa sen sijaan että olisi tylsistynyt kotona telkkaria katsoen ja miettien että "tarttis varmaan tehrä jotain".