Classic Rock on kaivanut arkistoista maaliskuussa 1975 julkaistun International Musician and Recording World -lehden ensimmäisen numeron, jonka kannessa keikoilee itsensä Deep Purple -kitaristi Ritchie Blackmore.
Suorasukaisena tunnettu muusikko ei tuolloisessa haastattelussa arastellut kertoa mielipiteitään aikalaisistaan.
”Kuvioissa on tyyppejä, jotka saavat rock’n’rollin näyttämään huonolta”, Blackmore latasi. ”Kuuntelen radiota ja toisinaan kuulen aivan karmeita juttuja.”
”Kun matkustelee ja on ollut bisneksessä näin pitkään, sitä havaitsee tiettyjen ihmisten aurat, millaisia he ovat, ja mitä he meinaavat”, Blackmore jatkoi. ”Analysoin ihmisen parissa sekunnissa ja sanon itselleni: ’En halua jutella hänelle, sillä hän on todella tylsä tyyppi.’ Niinpä tarjosin heille kylmää katsetta ja he näkevät minut hyvin vakavana ja jäätävänä tyyppinä, ja jättävät minut siten rauhaan. Se tekee minut erittäin tyytyväiseksi, sillä en halua jutella tuollaisten ihmisten kanssa. 80 prosenttia tapaamistani ihmisistä on todella tylsiä.”
Blackmore ei ollut ”erityisen vaikuttunut” Led Zeppelinin Jimmy Pagesta ja sanoi, ettei ”nähnyt [Eric] Claptonissa mitään ihmeellistä”. Mies kuitenkin myönsi tämän olleen ”hyvä laulaja”. The Whon Pete Townshendia Blackmore kuvaili ”vähemmän kitaristiksi”, ”[hän on] pikemminkin yleismies – säveltäjä ja niin edelleen”.
Blackmore nosti suosikikseen Jeff Beckin.
”Kitaristina tunnen luonnollisesti paljon temppuja, mutta Beckiä katsellessani tuumin, että ’kuinka helvetissä hän tekee tuon?’ Kaikuja tulee yhtäkkiä aivan tyhjästä”, Blackmore ihasteli. ”Hän voi soittaa hyvin hiljaisen kuvion ilman sustainia, ja seuraavassa hetkessä kaahaa jo otelaudalla, ja nuotit soivat pitkään. Hän näyttää omaavan sustainia sormissaan, mutta ei käytä sitä silti jatkuvasti – ainoastaan silloin kun haluaa.”
”Kun on soittanut tietyn aikaa, on mukava lähestyä kitaransoittoa, ja tiedän että hän tekee niin, valittujen nuottien kautta. Jotkut kitaristit soittavat vain sen minkä kädet haluavat, eivät sitä mitä pää haluaa… pään tulisi kertoa käsille mihin mennä.”