Harjoittelu, lapsena kuultu musiikki ja erilaiset geneettiset tekijät, kuten monet kuuloon, muistiin ja yleisiin kognitiivisiin toimintoihin liittyvät geenit, vaikuttavat musikaalisuuteen. Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa väittelevän Jaana Oikkosen väitöskirja vahvistaa monia musikaalisiin kykyihin liittyneitä oletuksia.
Oikkonen tutki suomalaisia sukuja, joiden musikaalisuutta selvitettiin esimerkiksi musikaalisuustesteillä. Sukujen avulla selvitettiin perimän alueita, jotka liittyvät esimerkiksi sävelten erottelukykyyn tai säveltämiseen.
– Muusikoksi kehittyminen vaatii toki paljon työtä, mutta lähtökohdiltaan ihmiset voivat myös olla erilaisia: jotkut muistavat kuulemansa kappaleet helposti ja toisille oppiminen on vaikeampaa. Osa näistä erilaisista lähtökohdista johtuu geneettisistä eroista, Oikkonen kertoo.
Lisäksi väitöskirjassa löydettiin geenejä, jotka on yhdistetty sekä linnunlauluun että musikaalisuuteen tai musiikin vaikutuksiin. Näyttääkin siltä, että linnunlaululla ja ihmisten musiikilla on ainakin osittain yhteinen geneettinen tausta.
– Tämä tukee teoriaa siitä, että musikaalisuudella on pitkä evolutiivinen historia. Musiikin on esimerkiksi ehdotettu edeltäneen puhetta kommunikaation muotona.
Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että musiikin kuuntelu lisää aivojen muovautuvuutta sekä voi auttaa monenlaisessa kuntoutuksessa. Musiikin vaikutusten geneettisen taustan tunteminen voi auttaa ymmärtämään myös näitä musiikin terapeuttisia vaikutuksia.