Tänään on julkaistu ihan mielenkiintoiselta vaikuttava kirja kaikille niille, jotka haluavat lukea tarinoita rockmusiikin vanhoilta pahoilta ajoilta. Muun muassa Elton Johnin ja AC/DC:n kanssa työskennellyt Tana Douglas on kirjoittanut teoksen Loud: A Life in Rock N’ Roll by the World’s First Female Roadie, jossa roudarielämää valotetaan vaihteeksi naisnäkökulmasta. Douglas teki töitä myös naismuusikoiden kansoittamien The Runawaysin ja The Go-Go’sin kiertueilla, ja Spin julkaisi näitä rundeja koskevan osion kirjasta.
Douglas kertoo, että naisbändien kanssa työskenteleminen oli monellakin tavalla hankalampaa kuin miesten. The Runawaysin yhteydessä Douglasia esimerkiksi häiritsi, miten epäreilusti bändiä kohdeltiin 1970–80-luvun vaihteen miesbändeihin verrattuna.
”Sen paremmin muut bändit kuin kiertueporukat eivät ottaneet heitä vakavasti, koska he olivat tyttöjä. En ollut valmis sellaiseen. Pidin kyllä Joan Jettin ja Lita Fordin seurasta”, Douglas kirjoittaa.
Saman ajanjakson toinen naisyhtye The Go-Go’s oli aivan toisella tapaa vaikea tapaus. Menestyksekkäälle soolouralle myöhemmin ryhtyneen Belinda Carlislen ja kitaristi Jane Wiedlinin johtama yhtye eli Douglasin mukaan tuolloin ”kakaravaihettaan”, mikä tarkoitti, että paikkoja hajotettiin ja pahennusta herätettiin ihan Mötley Crüen malliin.
Roudareille tämä tiesi ongelmia, koska he pääsivät kirjautumaan hotelleihin vasta artistien jälkeen. Ja kun muusikot olivat tavallisesti siinä vaiheessa ehtineet jo alkaa tuhoamaan irtaimistoa, ei hotelliin kenties kelpuutettu enempää saman porukan väkeä.
”Muistan kerran, miten yritin vakuuttaa saksalaisen hotellivirkailijan, ettei minulla ollut mitään tekemistä ’noiden tyttöjen’ kanssa, kun ärtynyt Belinda paineli aulan halki kaataen matkalla huonekasveja ja pöytiä. Hän pysähtyi viereeni, hymyili, kaatoi korkean lasimaljakon ja huusi: ’Vitut noista!’ Sitten hän poistui. Kun maljakko hajosi pieniksi sirpaleiksi, hotellivirkailija katsoi minua tiukasti ja osoitti ulko-ovea. Jep, edessäni oli taas yksi yö kiertuebussissa.”
Douglasin mukaan Go-Go’s kunnostautui myös muunlaisessa takahuonesekoilussa.
”Kun he eivät hajottaneet hotellihuoneita, bändillä oli tapana tehdä eräänlainen biletempaus. He poimivat miespuolisen fanin yleisöstä, veivät tämän pukuhuoneeseen ja nöyryyttivät häntä yhdessä niin paljon kuin inhimillisesti mahdollista. Ei se varmaan eronnut lainkaan siitä, mitä miesbändit tekivät, mutta minusta se oli epämiellyttävää”, Douglas kirjoittaa.
The Go-Go’s oli yksi new wave -kentän suosituimmista yhtyeistä 1980-luvulla. Orkesteri hajosi vuonna 1985, mutta 1990-luvulla kokoonpano teki ensin muutaman lyhyemmän reunionin ja jatkoi kunnolla toimintaansa vuodesta 1999 eteenpäin. Bändi esiintyy yhdessä edelleen. Belinda Carlisle julkaisi soolourallaan muun muassa 1980-luvun superhiteiksi muodostuneet kappaleet Circle in the Sand ja Heaven Is a Place on Earth.