Yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijän Noah Kahanin uutuus seuraa menestysalbumi Stick Seasonia, joka nosti vermontilaisartistin uran uusiin sfääreihin. Surumielistä tarinankerronnallista folkpoppia tekevä Kahan on kypsytellyt uutta materiaaliaan useamman vuoden. Albumi on 17 kappaleen ja 77 minuutin mittainen, ja siitä julkaistiin heti myös neljällä lisäbiisillä laajennettu versio.
Tunnelmoivan syksyisissä kappaleissa ei ole suurta eroa aiempiin, mutta ei niissä ole vikaakaan. Kaikki – Kahanin tuulenomaisesti ujeltava, rauhallinen mutta sopivan rosoinen ääni, varma tuotanto ja akustispainotteinen soitanta – kuulostaa harkitulta ja puhtaalta. Pituus alkaa kuitenkin painaa, ja kokonaisuus kääntyy paikoin itseään vastaan. Pienen kotikaupungin jättämistä, menestyksen ristiriitoja ja ihmissuhteiden muutoksia käsitellään useista kulmista, mutta kappalemassa latistaa terävimmät havainnot.
Kitaroiden hallitsema äänimaisema on tuttua Kahania, vaikka Mumford & Sons kuuluu aiempaa vähemmän ja Bruce Springsteenin vaikutus pilkahtaa vahvemmin. We Go Way Back on lämmin oodi artistin vaimolle, Dan kuvaa pitkää, ajan kuluttamaa ystävyyttä ja All Them Horses käsittelee mielenterveyttä. Menevä ja polkeva Deny Deny Deny nousee kokonaisuudesta edukseen.
Albumin nimi viittaa kuiluun, ja levy liikkuukin jatkuvasti menneen ja nykyisyyden, tunnettuuden ja tuntemattomuuden, läheisyyden ja etäisyyden välimaastoissa. Sama välitila määrittää myös kokonaisuutta: The Great Divide on turvallinen ja toimiva, mutta jää lopulta varovasti keskiviivalle.