Arvio: Nevalan Roommates huokuu sekä taustojen tajua että niiden jalostamisesta kumpuavaa kollektiivista riemua

Levy kumartaa vapautuneesti menneiden vuosikymmenten soulahtavalle soft rockille, jonka ihanteet kääntyvät harmonisesti yhtyeen muotokie­lelle.
Arvio julkaistu Soundissa 5/2026.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Nevala
Roommates
Cheeky Moon

Alkujaan Nevala oli neljän kämppiksen projekti, joka esiintyi kotibileissä ja kirjoitti todeksi mielikuviensa Amerikkaa.

Muutamaa vuotta myöhemmin yhtye voi jo puntaroi­da kuljettua matkaa ja sitä reunustaneita unelmia. Mi­nimalistinen America-single palauttaa nelikon lähelle lähtöpistettään. Siitä käsin kaverukset pohtivat hämmentyneinä, miten heidän mytolo­gisoimansa maa pitäisi nykyään ymmärtää.

Tunnelma ei ole kuitenkaan kauttaaltaan tumma. Vaikka Nevala tuntee varjojen sinet, se katsoo ensisijaisesti aurinkoon. Roommates kumartaa vapautuneesti menneiden vuosikymmenten soulahtavalle soft rockille, jonka ihanteet kääntyvät harmonisesti yhtyeen muotokie­lelle. Albumi huokuu sekä taustojen tajua että niiden jalostamisesta kumpuavaa kollektiivista riemua.

Yhdeksään kappaleeseen mahtuu monta maailmaa. Yhtäällä Room­mates hymyilee herttaiselle hahmogallerialleen, toisaalla se tulvii rak­kaudellisimpia mahdollisia melodioita. Nevala solmii lankansa yhteen rikkumattomalla tuotannolla ja huolellisella laulunkirjoituksella, mikä takaa paitsi tarttuvuuden myös kaihon.

Teemat kestäisivät pidemmänkin tutkiskelun, mutta kiteytyneessä toteutuksessa on puolensa. Niin valmista kuin musiikki onkin, jokaises­ta nuotista välittyy tuoreus, aarteeseen osuneen etsijän onni.