Alla ambient-puun. Siellä, siellä se Väinö on.
Kun on saatu väistämätön puujalkavitsi pois alta, voidaan keskittyä siihen, että Väinö ”Jiin poika” Karjalaisen sooloalbumi todellakin sisältää moneen suuntaan versoavaa ambientia.
Birch Bark Letter ei ole taustamusiikkia vaan ambient-levy, jota kannattaa kuunnella yksin, vastamelukuulokkeet päässä keskittyen. Karjalainen on loihtinut albumille äänimaisemia, jotka yllättävät kuin luonto ympärillämme. Itse kuuntelin levyn ensimmäistä kertaa järven rannalla.
Tällaisen musiikin parissa ajatus saattaa lähteä harhailemaan syntyihin syviin. Joskus sekin on tarpeellista, mutta Birch Bark Letterin aikana huomasin uppoutuvani albumin tekstuureihin. Usein olin vajoamassa lähes meditatiiviseen tilaan, kunnes jokin pieni yksityiskohta esti sen syvimmän olotilan saavuttamisen.
Karjalainen on tehnyt tietoisen valinnan pitää kappaleet todella napakoina. Hän kuvailee niitä ”fragmenteiksi paikoista”, mikä tekee kunniaa varsinkin japanilaisille ambient-mestareille. Itselleni katkonaisuus osoittautui lopulta tunnelman rikkojaksi, koska olisin halunnut kellua Karjalaisen maisemissa paljon pidempään.