Uuden pitkäsoiton kimpussa bändeineen jo hyvän matkaa häärinyt – ja nyt jonkinlaiseen umpikujaan tai ainakin töyssyyn ajautunut – Mara Balls aka Maria Mattila julkaisee välipalana kuusiraitaisen ep:n Beibi sun ei tarvi sanoa mitään. Kuten ylläolevalta näytebiisiltä voi kuulla, on julkaisu on tyyliltään uutta Maraa: kappaleet ovat syntyneet kosketinsoittimen ja akustisen kitaran voimin.
Ep ilmestyy kasettina, ja julkaisijana on uusi oululainen Upper Class Twat Tapes, joka on ehtinyt julkaisemaan kasetteja esimerkiksi Jarkko Martikaiselta, Ursus Factorylta, Ristolta ja Jukka Takalolta.
”Sanoin jätkille et aikalisä, levyä jatketaan heti kun on jotain fiilistä. Pakottamalla ei tuu ku paskaa.”
– Syyskuussa vauhdikkaasti alkanu kolmannen albumin äänitys tyssäs ku kanan lento, Mattila avautuu.
– Luovaan kriisiin oli monia syitä, joita kaikkia tuskin edes ymmärrän. Merkittävin oli ehkä turhautuminen ja havahtuminen siihen, että me koitettiin äänittää ikivanhoja biisejä samalla vanhalla sapluunalla. Tuli voimakas vastareaktio; ei vitussa. En pysty tekee kolmatta albumia, joka kierrättää kahen ekan levyn ideoita ja toteutustapaa. Biisit ei oo välttämättä sysipaskoja, mutta en mä saa niihin enää fiilistä. Niitä on leivottu keikoila kyllästymiseen asti, aika on ajanu ohi. Sanoin jätkille et aikalisä, levyä jatketaan heti kun on jotain fiilistä. Pakottamalla ei tuu ku paskaa.
– Pakenin maalle maadottuu. Papan Landola ja Yamaha PortaSound retro-kiippari ovat lohduttaneet mua ennenkin; niin kävi nytkin. Biisejä rupes tulee. Äänitin ne läppärin mäkillä siinä hetkessä niillä kamoilla mitä oli käsillä. Juustopitoisissa hetkenlauluissa kuuluu kaikuja lapsuuteni lempiartisteilta kuten Ressu Redford ja Neon2. Tajusin, että olen keyboard-tripillä. Taantumus, turhautuminen ja rakastamisen vaikeus värittävät matkaani.