Queen, Pink Floyd ja Genesis lavalla, yleisöä vain tuhatkunta – 25 vuotta sitten nähtiin erikoinen spektaakkeli

Legendat löivät hynttyyt yhteen hyväntekeväisyyden nimissä vuonna 1993.

Syyskuun 18. päivänä vuonna 1993 koettiin ainutlaatuinen hyväntekeväisyyskonsertti, jonka esiintyjälistalle löydettiin aikansa suurimmat stadion-vetonaulat. Cowdrayn raunioille, Englannin Länsi-Sussexissa pidetyssä konsertissa lavalle nousivat nimittäin Queen, Pink Floyd, Genesis sekä Eric Clapton, jotka esiintyivät vain noin tuhannelle katsojalle. Konsertilla kerättiin rahaa King Edward VII -sairaalalle.

Kuten Rolling Stone -lehden konserttia koskevassa artikkelissakin todetaan, yksikään artisteista ei ollut tuohon aikaan aktiivisesti keikkaileva. Queen oli kaiken lisäksi vuosi sitten soittanut Freddie Mercuryn muistokonsertin ja bändistä saapui paikalle vain rumpali Roger Taylor ja basisti John Deacon, kitaristi Brian May kun oli kiinni soolokiertueellaan. Taylor lauloikin suurimman osan setistä Paul Youngin avustaessa Another One Bites The Dustissa. Cowdrayn-keikka olikin toiseksi viimeinen Deaconin esiintyminen ennen julkisuudesta vetäytymistään.

Phil Collins puolestaan esiintyi Cowdrayssa viimeisen kerran Mike Rutherfordin ja Tony Banksin kanssa ennen eroamistaan Genesiksestä 1996. Seuraavan kerran kolmikko nähtiin yhdessä vasta 2007 reunion-kiertueella. Erikoisen yhtyeen vedosta teki lisäksi se, että Roger Taylor istui rumpusetin takana.

Pink Floyd soitti puolestaan Rutherford basistinaan ja Paul Youngin laulaessa Roger Watersin osuuksia. Eric Claptonin vedon jälkeen koko konkkaronkka kiipesi yhdessä lavalle jamittelemaan Spencer Davis Groupin Gimme Some Lovin’in ja Marvin Gayen Ain’t That Peculiarin tahtiin. Huh huh!

Esiintyjälista ja muut erikoisuudet huomioon ottaen onkin erikoista, miten vähän tästä ainutlaatuisesta hyväntekeväisyyskonsertista on jäänyt todisteita jälkipolville eikä siihen muutenkaan juuri törmää alan julkaisuissa tai ihmisten puheissa. Onneksi tallella on sentään edes yleisöstä kuvattua videomateriaalia, jossa riittää hämmästeltävää vaikkei laatu päätä huimaakaan.