Kitaristilegenda Ritchie Blackmore ei juuri radioiden nykytarjonnasta perusta. Muusikon Youtube-kanavalle ladatulla videolla Musta ritari kertoo omin sanoin, millaisesta musiikista saa nykyisin kiksinsä.
”Ylläpidän intohimoani musiikkia kohtaan kuuntelemalla 1400-1500-lukujen musiikkia sekä muutamaa saksalaista, tsekkiläistä, suomalaista ja ruotsalaista bändiä, joiden kanssa olen ystävystynyt”, Blackmore sanoo. ”Ne soittavat edelleen sellaista musiikkia joka innostaa minua. Suhtaudun siihen pakkomielteisesti. Se on niin orgaanista ja vie minut mennessään. En luonnollisestikaan kuuntele amerikkalaista radiota, missä soitetaan viimeisimpiä juttuja.”
”Kaipa me menemme eteenpäin ja sukupolvet vaihtuvat, mutta en oikein pysty samaistumaan siihen mitä radiosta kuulen”, Blackmore jatkaa. ”En kuuntelee enää juurikaan rock’n’rollia. Kuuntelen vanhaa rokkia 50-luvulta, jolloin se oli vielä tuoretta – Elvis Presleytä, Scotty Moorea soittamassa James Burtonia Ricky Nelsonin kanssa, The Everly Brothersia. Rakastan kaikkea tuollaista. Buddy Holly oli tuolloinen suosikkini.”
”Tuntuu kuin olisin joku vanha jäärä valittamassa radiossa soitettavasta musiikista”, Blackmore lisää. ”Minusta 1970-luvulla, kun Eric Clapton soitti vielä Creamissa, musiikissa oli ajatusta. White Room ei tarvinnut tätä [tasaista rumpubiittiä]. Sitä ei ollut mikään pakko kuulla. Sitä ajatteli, että ’vau, onpa mahtava biisi. Fantastista.’ Rakastamme Creamia, ja Eric on tietenkin loistava. Hän pani koko homman alulle.”
”Pidän monentyyppisestä musiikista, mutta kuulen mitään niistä radiosta erittäin harvoin. Kuuntelen mieluummin puheohjelmia siitä, kuka on kulloinkin presidentti ja kaikkea muuta kuolettavan tylsää.”
”En kuule omasta mielestäni hyvää musiikkia. Se saattaa olla hyvää, mutta ei sellaista jota haluan kuulla. Kun koko perhe pakkautuu autoon lomareissua varten – luultavasti noin 30 kilometrin päähän, sillä en tykkää matkustaa – kuulen ainoastaan jotain Taylor Swiftiä tai vastaavaa. Minun on vaikea samaistua siihen. Mutta ei se väärin ole. Uusi sukupolvi haluaa kuulla sellaista. Heille se on luultavasti yhtä mahtavaa kuin The Beatles, Cream tai Jimi Hendrix oli minulle. En siis voi valittaa, mutta pidän siitä ja aion tehdä niin myös jatkossa. Ja mielestäni radiossa nykyään soiva skeida on karmeaa.”
