Rokote- ja rajoitusvastaisuudestaan kritisoitu Eric Clapton kertoo nyt itse, mikä motivoi miestä protestilaulujen tielle

Kitaristilegenda Eric Clapton on viihtynyt viime aikoina otsikoissa rokote- ja rajoitusvastaisten näkemystensä takia. Ensin mies herätti huomiota Van Morrisonin kanssa julkaisemallaan sulkutoimia kritisoivalla Stand And Deliver -singlellä ja myöhemmin vielä samoilla linjoilla jatkavalla This Has Gotta Stop -protestilaululla. 76-vuotias muusikko kohautti myös toteamalla, ettei aio esiintyä paikoissa, jotka vaativat katsojilta rokotetodistuksen. Lisäksi mies kertoi saaneensa koronarokotteesta vakavia oireita, joiden pelkäsi vievän soittokykynsä.

Nykyisin muusikon terveydentila on kuitenkin jo paremmalla tolalla.

”Oloni on aika hyvä. Siitä taitaa olla noin yhdeksän kuukautta kun sairastuin siitä [Clapton viitannee rokotteeseen], ja pariin kuukauteen en ollut varma menisikö se ohi tai voisiko se vielä pahentua”, Clapton kertoo The Real Music Observerin haastattelussa, jonka litteroinnista vastaa Blabbermouth. ”En voinut soittaa — en oikeasti voinut soittaa — enkä ollut varma… Minulla oli paljon tehtävää, tulisinko kuntoon vai tulisiko [keikat] peruuttaa. Kaksi työvuotta oli jo peruutettu. Tulin sitten Yhdysvaltoihin. Se oli vähän kuin kokeilu — viime vuoden syyskuussa. Painoin menemään nähdäkseni olisinko toipunut tarpeeksi seisoakseni kavereiden kanssa lavalla. Minulla oli todella hauskaa. Minulla on edelleen jotain ongelmia, joihin kylmyys, ilma tai stressi vaikuttavat. Mutta kokonaisuutena olen samassa kunnossa kuin aiemmin — luojan kiitos.”

Clapton kertoo millaisissa merkeissä Stand And Deliver ja This Has Gotta Stop syntyivät.

”Urani oli melkein jo mennyttä. Siinä vaiheessa kun aloin käyttää ääntäni, oli mennyt jo melkein 18 kuukautta siitä, kun olin tavallaan eläköitynyt pakon edessä”, Clapton kertoo. ”Yhdistin voimani Vanin kanssa. Sain vinkin, että Van oli noussut vastustamaan toimia. Ajattelin, että ’Miksi kukaan muu ei tee niin?’ Olen tuntenut hänet lapsesta asti. Otin häneen yhteyttä. Kysyin: ’Mitä ajattelet? Mitä on meneillään?’ Hän sanoi, että ’Minä vain esitän vastalauseen.’ Mutta vaikuttaisi siltä, että emme saisi tehdä edes sitä. Eikä kukaan muukaan tee niin.’ ’Lasket leikkiä. Ei kukaan?’ sanoin. ’Ei kukaan’, hän vastasi. Sanoin: ’Olen sinun linjoillasi. Voinko auttaa jotenkin? Onko sinulla biisejä?’ Se oli tietenkin typerä kysymys, sillä hän tekee kaksi biisiä päivässä tai vastaavaa. Hän lähetti minulle Stand And Deliverin.”

”En tiennyt, että hän oli nauhoittanut sen. Niinpä ajattelin, että ’Jumankauta. Sain julkaisemattoman Van Morrison -kappaleen.’ Olin aivan täpinöissäni.”

Kukaan ei kuitenkaan Claptonin mukaan halunnut kuulla mitään miehen intoilusta.

”Olin ihmeissäni, sillä vaikutin olevan ainoa ihminen, joka piti sitä jännittävänä tai ylipäätään soveliaana ideana. Se yllytti minua entisestään, koska olen hieman kuten hän — minut on tehty sellaisesta muotista, että jos sanot minulle etten voi tehdä jotain, haluan todellakin tietää miksi. Vaikutti siltä kuin ympärilleni olisi pystytetty muuri. ’Teen tämän’, ajattelin. Mutta tein myönnytyksiä — otin pois rivejä tai muutin niitä hieman rauhoittaakseni niitä, joita en halunnut satuttaa tai pelästyttää. Ja on sanomattakin selvää, että perheeni ja ystäväni pelästyivät, ja he luullakseni pelkäsivät  minun puolestani.”

’Mitä täällä tapahtuu?’ ihmettelin. En saanut muistiota. Mitä muistiossa olikin, se jäi tulematta minulle. Sitten aloin tajuta, että muistio oli sittenkin olemassa ja [kliinisen psykologian professori] Mattias Desmet puhui siitä. Ja se on hienoa — teoria mass formation hypnosis -ilmiöstä [Clapton viitannee tällä rokotevastustajien käyttämään mass formation psychosis/massapsykoosi-termiin, jolla kuvataan heidän outona pitämäänsä käytöstä, kuten jonottamista rokotukseen]. Ja silloin näin sen — kun aloin perehtymään aiheeseen näin sitä kaikkialla. Sitten muistin nähneeni juttuja YouTubessa, jotka olivat kuin alitajuista mainostamista; sitä oli tapahtunut jo pitkään — se juttu ’et tule omistamaan mitään ja tulet olemaan onnellinen’. ’Mitä se tarkoittaa?’ pohdiskelin. Ja pikkuhiljaa palaset loksahtelivat kohdilleen.”

”Se teki minusta entistä päättäväisemmän”, Clapton jatkaa. ”Siitä siirryin seuraamaan Englannin uutisointia. Meillä on Isossa-Britanniassa BBC, joka tapasi lähettää puolueetonta kommentointia maailman ja valtion asioista. Ja yhtäkkiä se olikin täysin yhdensuuntaista paasausta määräysten noudattamisesta ja tottelevaisuudesta. Löysin musiikillisen motivaation. Se herätti jonkin henkiin. Soitin vain keikkoja aina sulkutoimiin asti ilman, että sekaannuin erityisemmin sosiaalisiin asioihin. …minulla on työkalu, kutsumus, ja voin käyttää sitä. Joten otin härkää sarvista ja ryhdyin kirjoittamaan.”