Michael Monroe vieraili hiljattain ranskalaisen Duke TV:n haastattelussa jutustelemassa paitsi kuulumisistaan myös muistelemassa menneitä. Keskustelun tuoksinassa aiheeksi nousikin eräässä vaiheessa Hanoi Rocksin paluu, joka alkoi vuonna 2002 ja kesti lopulta vuoteen 2009 saakka.
”Hanoi Rocks syntyi uudelleen vuonna 2002”, Monroe muistelee. ”Sitä ei oltu suunniteltu. Se vain tapahtui. En koskaan lähtisi mukaan reunioniin, joka olisi tehty vain rahankiilto silmissä ja vanhalla maineella ratsastamiseksi. Minusta oli mielenkiintoista nähdä, mitä saisimme Andyn [McCoy] kanssa aikaan, koska hän oli oppinut arvostamaan biisinkirjoitustaitojani, toisin kuin aiemmin. Oli siistiä nähdä mihin pystyisimme. Meillä oli joitakin vanhoja ideoita, noin vuodelta 1984, joita muokkasimme ja työstimme kappaleiksi. Sitten homma alkoi luisua siihen vanhaan ’et olisi mitään ilman minua’ -juttuun ja muuhun paskaan. Olin että, ’Oletko varma että haluat lähteä taas tähän? Tehdään muutama jäähyväiskiertue.’ Olin valmis omistautumaan sille koko loppuiäkseni, mikäli se olisi jatkunut hauskana, mutta se päätyi pisteeseen, jossa se ei enää ollut sitä, joten soitin Andylle ja sanoin, että ’Pistetään homma pakettiin.'”
”Sen koommin en ole nähnyt häntä”, Monroe jatkaa. ”Meillä ei ole ollut juuri asiointia hänen kanssaan, ellei kyseessä ole ollut Hanoihin liittyvät asiat tai nimiemme saaminen paperiin — okei, hoidamme sellaiset. Selvästikään emme ole ylimpiä ystäviä, toisin kuin Samin [Yaffa] kanssa. Samilla, Nastyllä [Suicide] ja minulla oli side, joka muodostui Hanoi Rocksin ensimmäisen puolen toimintavuoden aikana kun elimme Tukholman kaduilla kodittomina. Se toi meille tietynlaisen katujengin hengen. Se oli me vastaan maailma, ja katsoimme toistemme perään.”
Monroen tuorein albumi, One Man Gang -nimeä totteleva teos julkaistiin lokakuun 18. päivä.
Voit katsoa pätkän miehen haastattelusta yltä.
