”Serpent Holderin vetäminen on sankarisuoritus” – Fanit, äänestäkää ja antakaa Diablolle haasteita

Anteeksipyytelemättömästä asenteestaan tunnettu Diablo juhlii ensi vuoden alkupuolella kaksikymppisiä. Ja tekee sen tyylillä.

Lainataanpa tähän orkesterin tiedonantoa: ”Diablo nykäisee ensi vuoden spesiaalikeikoillaan (päivämäärät ja paikat ilmoitetaan myöhemmin) Silvër Horizon -albumin kaikkine karvoineen päivineen, jonka lisäksi teille tarjoutuu mahdollisuus ehdottaa settilistaan viideltä ensimmäiseltä levyltä yhtä kappaletta per julkaisu. Äänestysaikaa on 14.10. kello 23:45 saakka.”

Mercyful Fate -klassikon hengessä koristeltu äänestyssivu löytyy täältä.

Ei syytä huoleen: emme tyytyneet vain copy/paste-hommiin, vaan nappasimme keskusteluun mukaan myös armoitetun rytmikoneen eli Diablo-rumpali Heikki Malmbergin. Siitä hommasta seurasi tällaista.

Onko Diablolla yhtään / monta biisiä, jota ei ole koskaan soitettu livenä?

– Useitakin! Ainoa Diablo-levy, jonka kaikki biisit on kuultu livenä, on debyytti Elegance In Black. Renaissance-levytyksestä eteenpäin joka kiekolta löytyy nippu biisejä, joita ei olla soitettu kertaakaan kimpassa. Esimerkkeinä näistä voisi heittää vaikka Hollow Pointin, Reptilesin, Kathrynin ja Through Difficulties To Defeatin.

Mikä on vaikein Diablo-biisi (soittaa) ja miksi?

– Haastavia tapauksia on monia ja itse asiassa koko Silvër Horizon -albumi on aika kinkkistä tavaraa. Ensimmäisenä sanasta ”vaikea” tulee kuitenkin mieleen The Serpent Holder. Itselleni siinä on suhteellisen hankalia bassarikuvioita ja sieltä löytyy muutama aika paha rytmipätkä. Kielisoittajatkin jaksavat aina päivitellä sen vaikeita riffejä ja Raineriltahan (Nygård, laulajakitaristi) tuon biisin vetäminen on sankarisuoritus joka kerta.

Sisältääkö tuleva setti kaksikymmentä biisiä, vuosirenkaiden hengessä?

– Ei ihan niin monta, ainakaan näillä näkymin. Alustavien suunnitelmien mukaan setin mitta tulee olemaan siellä viidentoista numeron hujakoilla.

Ja vielä bonuskysymys: miksei Mercyful Fatea saa toivoa?

– Hehheh, Mercyful Fate on kyllä kova, mutta onhan tuo aika vaikea nähdä meitä soittamassa covereita enää tässä vaiheessa. Deathin biisejähän me joskus aikanaan soitimme joka keikalla, mutta sekin vaihe on jäänyt taakse jo kauan sitten. Tosin ikinä ei pidä sanoa ”ei koskaan”. Ehkä me heitetäänkin joku cover-jokeri pöytään vielä jonakin päivänä!