Tässäpä mies, joka sai kerta kaikkiaan tarpeekseen. Thom Hazaert on ehtinyt olla monessa mukana: hän aloitti uransa 1990-luvulla ensin musiikkijournalistina ja sitten Jive Recordsin A&R-miehenä, ja siitä hän jatkoi manageriksi, omien levy-yhtiöidensä johtajaksi, radioääneksi ja vaikka minkälaisia alan töitä tehneeksi puuhamieheksi. Hän oli perustamassa ensin Corporate Punishment -levyfirmaa, ja tämän jälkeen oli ikioman Thom Hazaert Companyn vuoro. Viimeisimmäksi hän operoi Megadethistä juuri erotetun David Ellefsonin EMP Label Groupin palveluksessa. Hazaert myös lauloi Ellefsonin soolobändissä.
Nyt tämä kaikki on kuitenkin historiaa. Hazaert julkaisi pitkän, tulikivenkatkuisen viestin, josta tulee harvinaisen selväksi, että tätä kaveria ei musiikkialalla enää nähdä. Kirjoituksesta uutisoi ensin Blabbermouth.
”Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana olen touhunnut musiikkialalla kaverina, joka teki kaikkensa muiden eteen oman taloutensa, onnellisuutensa ja itsekunnioituksensa kustannuksella. En tehnyt juurikaan rahaa, kärsin. Sijoitin kaikkeni asioihin, joista en saanut lopulta mitään. Aloitin uudelleen nollapisteestä lukemattomia kertoja vain tullakseni taas petetyksi juuri, kun kova työ alkoi tuottaa tulosta. Samalla yhteistyökumppanini juoksivat pois huutaen, että minä muka olin pettänyt heidät”, Hazaert kirjoittaa.
Hazaert tuskailee viestissään, miten hän kokee tulleensa yhä uudelleen leimatuksi julkisesti pahikseksi, kun hänen mielestään kuvio meni tavallisesti toisin päin. Kiittämättömyys on maailman palkka, hän toteaa.
”En ole täydellinen, mutta Tony Montanaa lainatakseni en ole koskaan kusettanut ketään, joka ei olisi sitä ansainnut”, Hazaert kirjoittaa.
”Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että kykenen hädin tuskin olemaan. Olen ahdistunut, minua ei kiinnosta tehdä mitään. Eikä tämä johdu ainoastaan siitä lääkevuoresta, mitä tarvitsen pysyäkseni elossa, vaan siitä, että kaikki toivo, ilo ja innostus on kadonnut elämästäni. Tämä ala on pahimmillaan jatkuvaa tasapainoilua hullujen, etuoikeutettujen, myrkyllisten ja harhaisten ihmisten kanssa.”
Hazaert ei kommentoi Ellefsonin ympärillä vellovaa kohua, mutta hän arvostelee laajemmin sitä, miten ihmiset janoavat sosiaalisessa mediassa draamaa. ”Kaikki haluavat olla uhreja”, hän kirjoittaa ja lisää, että voisi itsekin julkaista vaikka minkälaista törkyä, mitä on vuosien varrella kokenut tai nähnyt, mutta ei halua.
”Ottakaa tämä virallisena ilmoituksena eläkkeelle jäämisestä. Vitut musiikista, vihaan sitä nykyään joka tapauksessa. Vitut musiikkibisneksestä. Sellaista ei oikeastaan ole olemassa, ja vihaan sitä vielä enemmän. Vitut sosiaalisesta mediasta ja julkisuudesta. Olen saanut niistäkin tarpeekseni”, Hazaert kirjoittaa ja lisää, että alalla on kyllä upeita yksilöitä.
Suoria sanoja! Toivottavasti Hazaert löytää onnensa muualta.