Action Bronson on muutaman viime vuoden aikana hiipinyt yhä laajempaan tietoisuuteen, mutta varsinainen läpimurto antaa vielä odotuttaa itseään. Mr. Wonderful -levyn ja varsinkin siltä irrotetun Baby Blue -hitin myötä tämän toteutuminen näyttää yhä todennäköisemmältä. Chance The Rapperin mukanaan tuoma pieni sokerisuus ei ainakaan heikennä menestysmahdollisuuksia.
Minään sanataiteen juhlana Mr. Wonderfulia ei kuitenkaan voi pitää. Vaikka Action Bronson paikoin viljeleekin ihan maukkaita kielikuvia, liikkuvat tarinat silti liikaa pystyryöstöjen, kullinlutkutuksen ja yleisen häsläämisen maailmoissa. Vaikka kuinka yrittäisi heittää aivot narikkaan, niin ei tästä paljoakaan irti saa.
Musiikillisesti Action Bronson on onneksi vakaammilla vesillä. Soul- ja funk-vaikutteet sopivat Bronsonin poljentoon erittäin hyvin ja jopa pienet jazz-sävyt puolustavat levyllä hyvin paikkaansa. Jos lyriikoissa olisi edes hieman enemmän makua, niin kyllähän tästä voisi ihan tosissaankin innostua. Nyt yritys jää väkisinkin puolitiehen.
