Taisin kirjoittaa Avenged Sevenfold -albumin (2007) julkaisun aikaan yhtyeen ratsastavan sillä hetkellä uransa aallonharjalla. Vähänpä tuolloin tiesin tulevasta ja jenkkien yhä jatkuvasta voittokulusta, joka on johtanut vastoinkäymistenkin kautta metal-musiikin mammuttibändien harvalukuiseen joukkoon.
Hail To The Kingin avausraita Shepherd Of Fire tuntuu lähtevän liikkeelle kuin suoraan Metallican mustan albumin Enter Sandmania haastamaan. Doing Time puolestaan tekee saman jollekin Guns N’ Roses -tykille. On uskaliasta pelata isoimpia poikia vastaan käytännössä ilman omia aseita, vaikka Avenged Sevenfoldin biisintekotaito vakuuttaa tälläkin albumilla.
Dio- ja Iron Maiden -lainailu on heavyn maailmassa vähemmän maininnan arvoista, mutta jälkimmäistä kunnioittava Coming Home täytyy nostaa esiin yhtenä levyn kunnianhimoisimmista ja onnistuneimmista yrityksistä jäljitellä yleviä instituutioita. Acid Rain -balladissa Avenged Sevenfold saavuttaa täyttymyksen lakipisteen ja lunastaa loputkin albumin kovista odotuksista laulaja M. Shadowsin päästessä venyttelemään kunnolla.
Hail To The King on monessa mielessä massiivinen albumi, mutta simppelin osoittelevine kappalemateriaaleineen ja selkeän iskevine soundeineen Avenged Sevenfoldin perinteikkäin ja universaalein heavyrocklevy.
