KEN STRINGFELLOW: Danzig In The Moonlight

Arvio julkaistu Soundissa 8/2012.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Kahdeksan vuotta ehti vierähtää Ken Stringfellowin edellisestä soololevystä Soft Commands, mutta väliin mahtuu toki kaksi Posies-albumia sekä tuhottomasti muita tuottajan ja musikantin puuhia. Uuden albumin verrattoman tyylivilkas ja sävykäs kokonaisilme syntyy kappaleista, joita on kertynyt viimeisen viiden vuoden aikana.

Arvio

KEN STRINGFELLOW
Danzig In The Moonlight
Lojinx

Kahdeksan vuotta ehti vierähtää Ken Stringfellowin edellisestä soololevystä Soft Commands, mutta väliin mahtuu toki kaksi Posies-albumia sekä tuhottomasti muita tuottajan ja musikantin puuhia. Uuden albumin verrattoman tyylivilkas ja sävykäs kokonaisilme syntyy kappaleista, joita on kertynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Maailmalla ja Espanjan Cordoban tukikohdassa versoneet aihiot ovat saaneet lopullisen muotonsa Brysselissä. Paikallisväriä tuo Amsterdamin Metropole-orkesterin jousitrio.

Joustavat muusikot ja Stringfellowin omat multi-instrumentalistiset taipumukset kohtaavat täydellisesti tunnekylläisten slovarien, valkoisen soulin ja pop-spektaakkelien kirjossa.
Levyllä on monta erityyppistä emotionaalista ja musiikillista kohokohtaa lähes kuiskaten lauletusta hienosta aloituskappaleesta Jesus Was An Only Child lähtien. Mitä intiimein ja hartain lähituntuma säilyy kautta linjan, vaikka rytmit ja melodiat vilkastuvat poprockin ja americanan elävillä säädöillä ja terästyvät tarvittaessa Shittalkers!-biisin ärhäkkään suivaantuneisuuteen.
Varsinainen jysäri iskee tasan puolivälissä, kun selittämättömän hienolla koko orkesterin riffillä väkevöitetty Drop Your Pride tarttuu tehokkaasti tajuntaan. Siitä palaudutaan suoraan suloisen retrosoulin Pray kautta maan pinnalle.

Loppupuolta herkistää leimallisimmin lämmin, cohenmainen akustinen Doesn’t It Remind You Of Something -duetto Charity Rose Theilenin kanssa. Yhtään puolivillaistakaan laulua tai tulkintaa ei mahdu mukaan.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa