Helsingin Sanomat vertasi Lauri Tähkää osuvasti Repe Sorsaan. Kyseisiä hahmoja yhdistävätkin ainakin positiivisuus ja tervehenkinen optimismi. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu soitti vuosien ajan itsepintaisesti epätrendikästä musiikkia, vaikka joutui tyytymään Kaustisen Kansanmusiikkijuhlillakin vain statistin asemaan. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä nykyään kokoonpanon uuden folkmusiikin, rockin ja popiskelmän ristisiitos nauttii yleistä hyväksyntää.
Yhtyeen linja on aikaisempiin levyihin verrattuna pehmentynyt aavistuksen verran entisestään, ja rock siintää välillä valitettavan kaukana horisontissa. Folk-perinteetkään eivät enää kovin usein kuulu kappaleiden sovituksissa, ainoastaan alati liekeissä oleva viulu ja sanoitukset viittaavat yhtyeen alkujuurille. Kappaleiden tarttuvuus ja monipuolisuus sen sijaan ovat kokeneet merkittävää parannusta, ja hempeilyosastolta onkin löydetty uusia täsmäaseita.
Lauri Tähkä ja Kaustinen ovat kokeneet jokseenkin samanlaisia kehitysvaiheita ja havainneet, että pelkällä folkilla ei pärjää kaupallisesti. Molemmat joutuvat siten ottamaan palasen joremarjarantaa avuksi, mutta toisaalta portti modernin folkin pariin aukeaa monelle sellaiselle, jotka muuten tuskin tiesivät tällaisen musiikin olemassaolosta.