Oletetaan, että olisin kuullut Tampon levyä tietämättä tekijöitä ja taustoja. Minulle olisi kerrottu, että tässä nykymuusikot esittävät 1600-luvun sardinialaista kansanmusiikkia pyrkien maksimaalisen aitouteen. Täydestä olisi mennyt. Yhtä hyvin nämä sävelet ja soundit voisivat edustaa eritrealaista jazzia tai keskisiperialaista elokuvamusiikkia.
Internetin mukaan tampo on tapa, jolla loukatut filippiiniläiset käyttäytyvät loukkaajiaan kohtaan. Jos jokin on kolhinut kvartettimme tunteita, veikkaan kulutuskulttuuria, joka määrittelee taiteenkin arvon talouselämän mittareilla. Kvartaalihysterialle voi tuskin kuvitella osuvampaa antiteesiä kuin Tampon mullanläheinen, luonnon kasvukauden pontevissa väreissä kukoistava musiikki. Rehevässä seurassa menevät läpi myös marraskuiset huiluttelut, jotka kutsuvat yhteyteensä tundran jäätymisestä kertovaa dokumenttirainaa.
Tampo on yksi jossain pirkanmaalaisella maaseudulla elelevän Kusti Vuorisen monista yhtyeistä. Vuorinen soittaa haitaria, urkuja ja puhaltimia vetopasuunasta raparperihuiluun. Myös kitaristi Tommi Laine, rumpali Simo Laihonen ja basisti Nuutti Vapaavuori käsittelevät varsinaisten työkalujensa lisäksi erinäisiä luomusoittimia.
