Tuotteliaan muusikon uusin on luontevaa huonontamista – Teemu Tannerin haastava soolosaaga jatkuu

Kynnet
Kaipaa esittelyjä
Soit Se Silti

Levyn takakannen teksti kertoo paljon: ”Äänitetty huonojen päätösten vuosina Kahlúa-altaan pohjalla. Omistettu tytöille, kuinkas muuten.” Teemu Tannerin (Hopeajärvi, Love Sport, Teksti-TV 666) sooloprojekti täyttyy naisista ja naishuolista. Siinä ei ole mitään erikoista, mutta persoonallista on se, että itsesäälin pohjamutiakin ryömivät tunteet on puettu hävyttömän tarttuviin ja energisiin popbiiseihin. Asenne ei ole ruikuttava vaan pikemminkin terveen itseironinen. Huumorin ja tilityksen suhde on jokseenkin optimaalisesti tasapainossa.

Tannerilla on kaksi periaatteessa toisensa pois sulkevaa vahvuutta. Toisaalta hän on lahjakas popsäveltäjä, joka ei keksi uutta mutta asettelee riffit ja melodiat rämiseviin indierockbiiseihinsä vastustamattomasti.

Toisaalta hän osaa olla helvetin ärsyttävä, ja uskonpa että ihan tahallaan. Kiehtovalla tavalla vittumainen lauluääni yhdistettynä läpitunkevan diskanttiselle särölle vedettyyn lofi-rokkaukseen nousee aistiherkkinä krapula-aamuina tai seesteisinä iltahetkinä ylittämättömäksi esteeksi levyn ja kuulijan välille.

Mutta vaikka kuinka haluaisinkin vastustaa musiikin tahallista ”huonontamista” näinä aikoina, kun kuka tahansa pystyy halutessaan tekemään ”hyvää” soundia, niin täytyy myöntää, että Kynsien tapauksessa kaikki osuu poikkeuksellisen usein nappiin ja kuulostaa täydellisen luontevalta.