Yli 40 vuotta sitten aloittaneen Kansasin uusi albumi kuulostaa enemmän Kansasilta kuin 16 vuoden takainen edellinen studiolevy Somewhere To Elsewhere, jossa sentään soitti melkein koko klassinen kokoonpano. Nyt mukana ovat vain rumpali Phil Ehart ja kitaristi Rich Williams. Eläköityneen Steve Walshin tilalle tullut päävokalisti Ronnie Platt vakuuttaa ja kuulostaa edeltäjältään.
Uuden kokoonpanon yhdessä kirjoittama materiaali on täyttä 1970-luvun Kansasia, vaikka kulta-aikojen pääsäveltäjä Kerry Livgren on myös poissa. Tutut elementit ovat tallella ja hyvässä käytössä: reippaat kertosäkeet, polveilevat sävelkulut, surumielisen kauniit väliosat ja tyylikäs progeilu.
Levyn soundi on klassisen Kansasmainen, ikään kuin vuosikymmenet eivät olisi vierineet lainkaan. Viulu vinkuu, kitarat koukuttelevat, urut ujeltavat ja kaiken päällä kailottaa kirkkaasti Plattin komea laulu.
Kappalemateriaali on tasokasta ja tuottaa edustavat näytteet tutuiksi tulleista tyyleistä, iskevistä ralleista, komeista slovareista ja pitkistä eepoksista. Vain erittäin pieninä hetkinä bändi sortuu tavanomaiseen AOR-totoiluun.
Tietenkään The Prelude Implicit ei tarjoa uutta Dust In The Windiä tai Carry On Wayward Sonia, mutta sellaista ei kukaan odottanutkaan.
