ELINA SARVI
Imatralaisen Elina Sarven Puhelinleikki on hieno sävellys. Tummanpuhuvana singer-songwriter -tunnelmointina alkava biisi polkaisee vajaan minuutin kohdalla vauhtiin popahtavan kertsin avulla. Mazzy Starin tyylisen tunnelmoinnin ja tarttuvien pop-koukkujen välillä vuorotteleva sävellys toimii todella hyvin ja eri sävyt sulautuvat toisiinsa luonnollisesti. David Lynchin ja Sky Ferreiran hitaan maalailevia biisejä muistuttava äänimaailma toimii myös erinomaisesti. Lauluäänikin on erittäin hyvä. Ei löydy valittamisen aihetta. Viikon paras.
THE LOST POET
Jyväskylän The Lost Poet yhdistelee Forgottenilla synkkiä alternative rock -soundeja sokerisiin pop-melodioihin. Kombinaatio tuo paikoin mieleen Kornin popeimmat vedot, joskin The Lost Poetsin yleisilme on selvästi vähemmän metallinen. Yhdistelmä toimii suurelta osin muutamien aivan vastustamattomien pop-koukkujen ja erinomaisen laulajan ansiosta. Laulusuorituksessa yhdistyy luontevasti popin tarkkuutta ja puhtautta rockimpaan rosoisuuteen. Taustoihin toivoisi vielä vähän enemmän iskevyyttä, mutta näinkin erittäin hyvä biisi ja erittäin hyvä bändi.
TANNER
Tanner kuvailee itseään vaasalaiseksi suomirock-trioksi. Pikimustia perhosia -biisin perusteella genremäärite tuntuu kuitenkin vähän harhaanjohtavalta. Biisi alkaa 80-luvun hard rockin tyylisillä riffeillä ja sävellys on silkkaa pop punkia. Suomirock-vaikutteet kuuluvat lähinnä suomenkielisessä laulussa ja melankolisissa sanoituksissa. Alle kolmeminuuttinen biisi on sopivan kompakti ja hyvin sävelletty, mutta sovitus sopii biisiin aika huonosti. Bändin junttaavat hard rock -rytmit eivät ole kovin rokkaavia, mutta onnistuvat kuitenkin jyräämään alleen biisin hillityt melodiat.
TEA’S HALF ACOUSTIC
Kouvolalaisella roots-kollektiivilla Tea’s Half Acousticilla on Birdmenin perusteella perustavanlaatuinen ongelma. Biisi nojaa vahvasti amerikkalaiseen roots-musiikkiin. Folk-musiikin yksi tehtävistähän on tarjota modernimmalle ilmaisulle teeskentelemättömämpi ja perinteisempi vaihtoehto. Amerikkalaistyylisien folk-melodioiden laulaminen suomalaisella aksentilla ei sen sijaan tee kovin autenttista tai teeskentelemätöntä vaikutelmaa. True Detective -sarjan tunnaria alkuun muistuttava biisi saa loppuaan kohden enemmän suomalaista väriä, mutta sävellys jää lopulta vähän sekavaksi.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.