Demoefekti 2/2018

The Black Box

Tämän viikon Demoefektissä The Black Box, The Vale, Kehäpiste ja Kooma ft Veela.

THE BLACK BOX

Helsingin The Black Box soittaa erinomaista blues rockia. Niin soundit kuin sävellyskin kuulostavat autenttisen 70-lukuisilta. Laulajan muutenkin hyvään ääneen on saatu äänitysteknisesti todella upea soundi. Kokonaisuus on yhtä aikaa sekä täysin luonnollisen, että loppuun asti harkitun kuuloinen. Siinä missä Wolfmotherin kaltaisten bändien käsissä 70-luvun rockista muodustuu itsensä irvikuva, ei The Black Boxia kuunnellessa tule kertaakaan ajateltua, että retroilu olisi mikään kikka tai tyylikeino. Hieno bändi.

facebook.com/TheBlackBoxBandOfficial

THE VALE

Tampereen The Vale soittaa raskasta alternative metalia. Melodisesti ja soundeiltaan The One Who Always Leaves muistuttaa jonkin verran Gojiraa, mutta musiikkityyliltä ollaan lähempänä uutta Mastodonia. Soitto on hyvää ja raskasta. Kitarariffeissä ja rummuissa on voimaa. Biisi on hyvin sävelletty ja ansaitsee melkein viiden minuutin kestonsa. The Valen musiikki on kiinnostava sekoitus aggressiota ja kauneutta. Soundit ovat tukevat ja sovituksessa on paljon hyviä ratkaisuja, varsinkin lopun kirskahdukset tuovat biisiin sopivaa lisäväriä. Miksauksessa olisi vielä vähän parantamisen varaa.

facebook.com/thevaleofficial

KEHÄPISTE

Kehäpisteen Jääkylmä Sydän on hyvin sävelletty ja äänitetty raskas rock-kappale. Hyvien soundien jälkeen seuraavaksi huomio kiinnittyy laulajan vähän outoon ulosantiin. Varsinkin biisin alussa sanoja lausutaan häiritsevän erikoisesti. Soiton puolesta Kehäpisteessä ei ole mitään kummallista. Jääkylmän Sydämen sovitusratkaisut ovat erittäin tyylikkäitä ja biisiä tukevia, mutta kuitenkin hieman kaavamaisia. Kaikinpuolin ammattimaista ja osaavaa jälkeä, mutta kannattaisi ehkä rikkoa vähän enemmän sääntöjä.

facebook.com/kehapisteband

KOOMA FT VEELA

Sculpturen lauluosuudet on saatu kuulostamaan aika paljon Alice Glassin soolotuotannolta. Siinä taisivatkin sitten olla ne hyvät uutiset. Sculpture ei ole pitkä biisi, mutta venyttämisen tunne alkaa iskeä jo puolen minuutin kohdalla.  Biisiin on ympätty toinen toistaan vähemmän harkitun oloisia osioita, joilla on aika vähän tekemistä alkuperäisen idean kanssa. Biisin aloittava säkeistö on ihan hyvä, mutta muu biisi tuntuu lähinnä filleriltä. Lauluäänen käsittely Alice Glass- ja Fever Ray -viittauksineen toimii, joskaan ei ole kovin omaperäistä. Taustat sen sijaan ovat vähän demomaiset.

facebook.com/koomaofficial


Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.