Hypnomenin Sami Niemisen Hendrix-suosikki sekä muut inspiroivat ja näkemyksiä avartaneet levyt

Elämäni soundit -sarjassa vuorossa "Kanttori" Sami Nieminen.

”Kanttoriksi” kutsuttu Hammond-spesialisti Sami Nieminen Hypnomen-kokoonpanosta ja Nieminen & litmanen -duosta listasi Soundille kahdeksan elämänsä ja uransa suuntaa ohjannutta musiikkielämystä.

Nieminen on musiikin moniottelija, jolle mikään ei tunnu olevan vierasta rytmimusiikin saralla hip-jatsista leo Jokelaan. Nykyään Nieminen keräilee kuitenkin lähinnä kirjoja.

– Lopetin levyjen keräämisen jo aikoja sitten ja olen myynyt valtaosan pois vuosien saatossa, Nieminen kertoo.

– Monet muutkaan muusikot eivät ole kiinnostuneita levyjen keräilystä. Ei sitä kerkiä, kun pitää melkein koko ajan olla soittamassa jossain.


ALBUMI, JOKA SAI MUSIIKKI-INNOSTUKSENI HERÄÄMÄÄN:

Jimmy Smith & Wes Montgomery: Jimmy & Wes – The Dynamic Duo

– Vuoden 1965 levytys löytyi aikoinaan (ja löytyy yhä) muusikkoisäni levykokoelmasta. Olen alunperin kitaristi, ja Wesin soitto on aina viehättänyt minua, mutta tuolla levyllä myös Hammond soundaa todella hienolta. Se taisi olla ensimmäinen kuuntelukokemukseni asian tiimoilta.

LEVY, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN MUUSIKON JA SOUNDIN VUOKSI:

Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced

– Ehdoton suosikkilevyni Jimin tuotannosta. Kitarasoundi on paikoitellen kuin hyökyaalto, ja sen on täytynyt aikoinaan tuoreeltaan kuulostaa todella järisyttävältä. Itsehän olin vielä aivan nassikka tuolloin vuonna 1967, aloin innostua musiikista vasta muutama vuosi myöhemmin.

SELVIN KIMMOKE HAMMONDIN SOITOLLE JA OMALLE TYYLILLENI:

Booker T. & The M.G.’s: The Best Of

– Kokoelma löytyi aikoinaan hyllystä, mutta on sittemmin kadonnut. Sipuleita kannessa. Siinä oli kaikki heidän tunnetuimmat biisinsä. Tietysti voisin mainita myös Jimmy McGriffin joka itse asiassa on suurin urkusuosikkini, mutta hänen musiikkinsa tuli kuvaan vasta myöhemmin.

AVAINLEVY NIEMINEN & LITMANEN -DUON PERUSTAMISESSA:

Hansson & Karlsson: Hansson & Karlsson

– Ruotsalaisduo ei ehkä vaikuttanut tyyliin, sillä soittotapamme on maanläheisempi, mutta idean merkitys on ilmeinen. Pekka soitti tätä joskus Hypnomenin Skandinavian kiertueella. Innostuimme omaperäisyydestä, ja jos homma toimii kahdestaan, miksi emme mekin yrittäisi. Alkuun oli pari H&K-coveriakin ohjelmistossa.

LEVY, JOKA ON AVARTANUT KÄSITYKSIÄNI MUSIIKINTEOSTA:

Tom Waits: Swordfishtrombones

– Tämä levyhän oli aikoinaan Waitsilta tietynlainen suunnanvaihto. Olin parikymppinen tai vähän yli, kun kuulin sen ja se kyllä avarsi näkemystäni musiikista. Itse asiassa tällaisia on niin paljon ja koko ajan tulee hiljalleen lisää, tietysti, koska minulla on korvat auki monenlaiselle musiikille.

INSPIROIVIN LEVYTYS LEO JOKELAN TUOTANNOSSA:

Leo Jokela: Nainen, poliisi ja taksi

– Vaikka mennään huumorin puolelle, pakkohan tämä on mainita, heh. Olen muutenkin niin sanotun huumorimusiikin suuri ystävä ja aikakausi noin 1965-vuodesta 1970-luvun alkuun oli tässä antoisaa aikaa. Muiden muassa Martti Huuhaa Innanen on suuria suosikkejani, myös maalarina.

ERIKOISIN JA YLLÄTTÄVIN SUOSIKKILEVYNI TYYLILAJINI TUNTIEN:

Velvet Underground: Velvet Underground & Nico

– Velvet Undergroundin ensimmäinen levy, Andy Warholin kansitaiteella. Voisin mainita monia muitakin: Massive Attackin Blue Lines, Fela Kuti, Claude Debussyn La Mer tai Faunin iltapäivä, Taisto Tammen Siks oon mä suruinen, Astor Piazzolla, Nick Cave… En ole minkään yhden tyylilajin fanaatikko.

ALBUMI, JONKA TOIVOISIN TEHNEENI ITSE TAI BÄNDINI KANSSA:

The Doors: The Doors

– Tosi vaikea keksiä, mutta vastaanpa siten, että se saattaa yllättää jotkut tuttuni: The Doorsin eka levy, tai sitten toinen, Strange Days. Olen aina ihaillut yhtyeen omaperäistä ja hyvin kohtalokasta soundia. Ja kyllä, urut olivat heilläkin isossa roolissa.

Teksti: Asko Alanen
Julkaistu alun perin Soundissa 2/2016

Elämäni soundit -sarjan aiemmat osat löydät täältä.