Hyvästi, Henry’s Pub – Tarotin, Turmion Kätilöiden ja Scandinavian Music Groupin jäsenet muistelevat maineikasta keikkapaikkaa

Juha Metso (Joel Melasniemi), Timo Isoaho (Zachary Hietala), Tuomas Vitikainen (Master Bates)

Tieto Kuopion Henry's Pubin lopettamisesta sai monet muusikot mietteliäiksi. Pitkäikäisen ravintolan lavalla on nähty lukemattomia pieniä ja suuria bändejä – ja Sepulturan kännijamit vielä päälle. Tarotin Zachary Hietala, Turmion Kätilöiden Master Bates ja Scandinavian Music Groupin Joel Melasniemi muistelevat kokemuksiaan klubista.

Hannu Voutilainen (Master Bates)
Turmion Kätilöt

”Kätilöille Henkka oli todellakin kotikenttä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin kun vuonna 2003 yhtyettä aloiteltiin, meidän ensimmäinen ’treenikämppä’ oli Henkan pommisuojassa joka toimi myös ravintolan kaljavarastona. Luonnollisesti bändin eka keikkakin soitettiin Henkassa toukokuussa 2004. Jos alettaisiin laskea, missä mestassa on eniten TK-keikkoja soitettu, niin kyllä se varmaan olis Kuopion Henry’s Pub. Ainakin kerran vuodessa me ollaan siellä vedelty, ja parhaimpina vuosina vissiin kolmesti. Niin ikään jos laskettais ravintolan puolelta, että mikä bändi on vieraillut baarissa useimmin, niin kyllä se varmaan olisi Turmion Kätilöt.

Uskallan allekirjoittaa tuon edellisen väitteen, koska olin itse yli kymmenen vuotta siellä toissä ensin apulaisravintolapäällikkönä ja sittemmin ravintolapäällikkönä. Vielä senkin jälkeen, kun muutin Helsinkiin, suoritin ohjelmapäällikön vakanssia etänä ja buukkasin sinne bändit.

Muistoja on paljon, ja ne alkavat olla iästämme (demenssistä) johtuen jo hieman sekavia. Yksi asia toistui joka keikalla: rumpalia jännitti aina ihan saatanasti. Se alkoi aina jännittää jo viikkoa ennen, jos huomasi Henkan kalenterissaan. Mitkään megayleisöt tai Rammsteinin lämppäykset tai telkkarikeikat eivät sitä jännitä, mutta Kuopion Henkka kyllä aina. Ehkä se johtui just siitä siteestä, mikä yhtyeellä sinne oli. Siellä jos jossain haluttiin tarjota aina extraa ja priimaa, molempia.”

Zachary Hietala
Tarot

”Kun tieto Henkan lopettamisesta tuli someen, en ollut uskoa lukemaani. Piti useampaan kertaan lukea se tiedote, ja kyllä siinä kyyneleet vierähtivät ihan oikeasti. Ei pelkästään paikan historian ja legendan takia, vaan juuri siksi, että itsekin aloin käydä siellä heti kun täytin 20. Se oli silloin ikäraja Henkkaan.

Jos Tavastia on se mesta, minne Kehä III:n yläpuolelta halutaan keikalle, niin Henry’s Pub oli paikka, jonne sen alta ja muualta Suomesta haluttiin soittamaan. Tiedotteessa kun vielä kerrottiin, ettei paikalle tuleva uusittu Henkka ole missään tapauksessa keikkapaikka, niin lohduttomalta se tuntuu.

Tarotilla käytiin vuodesta 1986 alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti Henkassa soittamassa, joskus useasti samana vuonna. Ja lukemattomat keikat olen siellä käynyt diggailemassa. En todellakaan muista kaikista mitään, mutta Stratojen keikasta vuonna kilpi ja miekka muistan sen, että jätkät soittivat niin lujaa, että vastapäiseltä tarjoilutiskin seinältä tippui drinkkilasit alas.

Itselleni parhaiten vuosien varrelta ovat jääneet mieleen ne spessukeikat, mitä siellä vedettiin, kuten jonkun bändimme jäsenen, teknikon tai ystävän bileet. Huikeita coverkeikkoja, osa omia viisuja ja muutenkin ei ollut niin väliä, miten se setti meni. Tärkeintä oli yhteinen aika ja hauskanpito.

Myös Henkan kanta-asiakasbileet olivat huikeita. Ruokaa ja juomaa riitti, ja seuraavana aamuna oli housuntaskut pullollaan juomattomia drinkkilipettejä, kun niin avokätisesti niitä jakelivat. Siellä pidettiin esimerkiksi kaksipäiväinen Toothrock-sisäfestari, jonka tuloilla hommattiin Cinnarille LA-hymy. Tai sitten Old Farts Rock, johon homman organisaattori hommasi meidän lisäksi kahdelle päivälle vanhoja, osa jo ajat sitten lopettaneita kuopiolaisia bändejä. Henkassa pidettiin myös Kuopiorockin jatkojamit, missä Sepulturankin jäsenet jamittelivat jotain enemmän tai vähemmän sekaisin.

Ihan joka ravintelissa ei onnistuisi tämän kaltaiset kekkerit mitenkään, ja aina oli talo täynnä. Silloinkin kun pidettiin etkoja jonkun luona, oli yleensä tarkoitus siirtyä Henkkaan loppuillaksi. Ihan sama, kuka siellä oli stagella vetämässä, sinne piti lähteä. Henkilökunta oli vaihtuvuudesta huolimatta aina ystävällistä, ja osasta tuli siviilikavereitakin. Palvelu pelasi, eikä poislähdöstä muistanut ikinä mitään.

Kaiken kaikkiaan paikan hautaaminen on kulttuurishokki, ja vastaavaa paikkaa tuskin löytyy tai kukaan saa perustettua. Ei ainakaan niin kauan kuin tämä tuomiopäivän paskatauti jyrää ja valtionavustukset niin taiteilijoille kuin ravintoloille ovat nolla. Surullista.”

Joel Melasniemi
Scandinavian Music Group

”SMG oli käytännössä ollut jo pari vuotta tauolla koronarajoitusten alkaessa, ja paluun liven äärelle piti tapahtua keväällä 2020. Sitten ekat paluukeikat lykkääntyi ensin puolella vuodella, sitten vielä kokonaisella. Nyt ei sitten enää Henkkaan palatakaan, loputon lykkäily ja odottelu muuttuivat lopulliseksi.

Henkassa esiinnyin ymmärtääkseni kolmella vuosikymmenellä, ja siellä oli aina joko hyviä tai sitten aivan päräyttäviä keikkoja. Katon mataluudesta, lavan mataluudesta, kuopiolaisten kännikäyttäytymisestä tai ties mistä johtuen yleisön myötämieliset reaktiot tulivat todella silmille. Encorehurraukset vetivät korvat lukkoon ja tuli toisinaan epäuskoinen fiilis, ettemme me oikeasti näin suosittuja ole.

En tiedä, nouseeko vastaavaa keikkapaikkaa koronan jälkeen täyttämään Henkan jättämää aukkoa. Ajat muuttuvat ja nollasta tuollaista alakulttuurin kehtoa on vaikea polkaista pystyyn.”

EDIT: Muokattu Joel Melasniemen osuutta 13:17