Ilman Black Sabbathin pioneerityötä myös suomalaiset raskaan musiikin suuret nimet olisivat voineet jäädä syntymättä. HIM on sinulle tuttu nimi ihan perhepiiristä ja olen myös käsittänyt, että pidät Nightwishistä.
– Tyttäreni Toni-Marie oli aikoinaan yhdessä HIM-kitaristi Linden (Mikko Lindström) kanssa. En kuitenkaan ole kärryillä yhtyeen nykytilasta. Mitä heille kuuluu?
HIM laittoi pillit pussiin vuonna 2017. Comebackia odotellessa, siis.
– Vai niin! No, Toni-Marie esitteli minulle myös Nightwishin. Hän oli innostunut yhtyeestä, ja menimme vuosia sitten katsomaan heidän Birminghamin-keikkaansa. Ja niinhän siinä kävi, että innostuin bändin touhusta.
Tuolloin Nightwishin basisti–laulajana toimi Marco Hietala. Hän on julmetun kova Black Sabbath -fani.
– Tapasin Marcon keikan jälkeen. Jutustelimme hetken aikaa, ja hän vaikutti oikein mainiolta tyypiltä. Jo aiemmin samana iltana oli toki tullut selväksi, että hän on kovan luokan muusikko.
Tony, kiitoksia oikein paljon kalliista ajastasi! Kun langan päässä kuitenkin on The Riff Master, minun täytyy esittää vielä yksi kysymys: missä piilee hyvän – tai ehkä jopa parhaan – kitarariffin salaisuus?
– Pistitpä pahan. Mitenkähän minä lähtisin purkamaan tätä… No, kun istahdan alas ja alan kasata jotain uutta aihiota, minulle pitää tulla täsmälleen oikeanlainen fiilis. Riffin täytyy tuntua sisimmässäni. Ja jos mieleni valtaa vahva tunne, että tässä on ”sitä jotakin”, tiedän saaneeni hyvän osuman. Parhaat ideat kumpuavat jostain syvältä, ja jonakin päivänä ne suostuvat tulemaan esiin. Ja jonakin toisena päivänä niitä ei näy missään.
– Yksi asia on tullut minulle hyvin selväksi. En ole monissakaan asioissa kovin hyvä, mutta kyllä minä suhteellisen hyvän riffin pystyn raapaisemaan. Ainakin hyvänä päivänä.
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 6/24.