Moukan Tuuria, Iisak Kirkkonen – Osa 3: Henrik Illikainen / Tiisu

Soundin netissä julkaistaan kesän aikana eri artistien vuoroviikoin kirjoittama jatkokertomus. Yksityisetsivä Iisak Kirkkosesta kertovan dekkarin kolmannen osan kirjoitti Tiisu-yhtyeen Henrik Illikainen.
10.7.2015 09:33

Soundin kesädekkari on edennyt kolmanteen osaansa. Lue Jouni Hynysen ja Jarkko Martikaisen kirjoittamat edelliset osat täältä


MOUKAN TUURIA, IISAK KIRKKONEN – OSA 3

Kirjoittanut: Henrik Illikainen / Tiisu 

 

– Onkos sulla neiti paketissa siellä?

Ja niin oli etsiväsankarimme Kirkkonen päätynyt Tuurin kyläkaupan kupeeseen, Vesa Keskisen kotiovelle, lausumaan nämä sanat. Matkan hän oli taittanut taksilla, sillä humalassa alatalomme rellestää kuin Keskinen roastissa. Taksikuskin hän oli kyllästyttänyt muminallaan isorintaisesta naisesta, joka kehtasi hyppiä hänen silmille. Matkaan hän oli päättänyt lähteä heti samana iltana aivan kuin näyttääkseen tälle rinnoistaan liikoja luulevalle ”lumpulle”.

Tasaisin väliajoin hän muisti ystäväänsä Tasku-Mattia

– Vai että Onnibussilla, puhisi hän ja käski kuskia nöyryyttämään kaasupoljinta uskaliaammin.

Tasaisin väliajoin hän muisti ystäväänsä Tasku-Mattia, joka kelpasi seuraksi vain kun Kirkkonen itse häntä kaipasi. Pitäisi kai sanoa: ”Voi Matti parka!” mutta mitäpä turhaan; Kirkkonenhan kaipasi häntä usein.

Lopulta Suomen liikennettä Audien lailla ärsyttävä Mersutaksi jätti Kirkkosen Kyläkaupan parkkipaikalle kera mojovan laskun, joka tietenkin koostui runsaasta matkasta, ja no, taksin sisäpesusta, jolle aihetta antoi Kirkkosen diivamaisesti takapenkille kaatama punaviini, ”kun nämä taksit ovat saatanallista ryöstöä.” Punaviiniä hän taas ryysti muka nokkelana kuittailuna Helsingin jopokansalle.

– Tätähän ne Kallion persoonattomat taiteilijat kuplassaan läträilee, niin paljon mitä opiskelija-alennustensa ansiosta on saanut säästettyä. Mokomiakin punavihreitä maailman pelastajia, Kirkkonen saarnasi, eikä huomannut, että hänelle oli muodostunut söpöt punkkuhuulet.

Parkkipaikalta hän oli usvaisen humalan määrätietoisuudella suunnistanut metsän kautta Keskisen pihalle, kaatuillen risukasoihin ja takertuen lähes jokaiseen kuusenoksaan, joka tielle eksyi. Keskisen pihaa kehystäneen aidan hän ylitti tyylikkäästi tippuen mahdollisimman kivuliaassa kaaressa oikea olkapää edellä pihalaatoitukselle. Onneksi etanoli tekee meistä yli-ihmisiä, löysiä lörtsyjä, joita ei satu muu kuin sydänsuru.

Hetken kolahduksesta toivuttuaan oli Kirkkonen silmäillyt Keskisen valtakuntaa, joka oli perinteinen rikkaan mahtailijan tontti, aivan liian suuri niin pienelle sielulle. Siellä odotti vastaus tähän arkea piristävään katoamismysteeriin, siitä oli Kirkkosen poika täysin varma.

Onneksi etanoli tekee meistä yli-ihmisiä, löysiä lörtsyjä, joita ei satu muu kuin sydänsuru.

Nyt häntä tuijottivat kylpytakki, rintakarvat ja Keskisen silmäpussit.

– Niin, onko sulla muija paketissa siellä?, hän toisti kysymyksen.

Keskinen ei vastannut, vaan elehti Kirkkosta odottamaan hetken ja sulki oven. Laulutaidoton alatalo jäi eturapulle taistelemaan pystyssä pysymisestään. Sille rapulle hän jäi yksin, niin helvetin yksin keskelle Keskisen suurta valtakuntaa, että häntä oikein alkoi marttyyrimaisesti naurattaa.

– Täällähän minä, totesi hänen mielensä ja patsasteli.

Omat sankariaatokset katkaisi oven avaus. Keskinen astui kevyen vaatetuksen kanssa kuistin yli. Hänellä oli saappaat, college-housut, joku tylsä t-paita, ja näitä kaikkia vastaan sotiva kultakello. Toisessa kädessään hän piti proteiinijuomaa, jota hän imi kuin äidin utaretta näyttäen suloiselta vastasyntyneeltä.

– Suosittelen, auttaa viinan janoon, viittasi Keskinen kohdattuaan Kirkkosen vahvasti leimahtavan hengityksen.

Kirkkonen oli näreissään sinilasiensa suojassa, että mitä tuokin nyt vittuilee?

– Mennään.

Keskinen otti suojakseen vielä maastokuvioisen tuulitakin ja lähti tarpomaan. Kirkkonen irvisteli itsekseen, huokaisi ja tiesi, että sitä pitää lähteä seuraamaan. Näkökenttä oli kännistä sumea, ja sinä pimeänä syyskuisena iltana Kirkkosen orvosti hapuilevien silmien ainoa lohtu oli proteiinijuoman selkeästi erottuva neonvihreä korkki. Sitä hän seurasi kuin syvän meren saaliit tehdessään viimeistä virhettään.

Yhtäkkiä oli veikeä parivaljakkomme haparoinut järven rannalle. Kirkkoselle ei koskaan selvinnyt, että mistä moinen lätäkkö ilmestyi. Hetken Ahdin valtakuntaa hämmästeltyään huomasi Kirkkonen laiturin vierellä hahmon. Vesa viittoi lähemmäksi. Hän oli kömpinyt veneeseen.

– Ai että soutamaan tässä joutaa, huokasi Kirkkonen äänettömästi ja seurasi tuota pöhöttynyttä kyläkauppiasta.

Pian vene olikin jo vesillä, yllättävän näppärästi.

– Me olemme kovin samanlaisia, totesi Keskinen lakonisesti yrittäen kuulostaa syvälliseltä.

Perään hän otti kulauksen proteiinijuomaansa, jonka Kirkkonen epäili olevan terästetty. Kaksi punertavaa kuoppaihoista, viinan kolhimaa kolkkoa sielua kelluivat järven keskellä. Kyyditsijänä oli melko perinteinen, epäporvarillinen, hernekeiton värinen soutuvene, josta roikkui käyttämätön Yamahan perämoottori. Vaikka kumpikin oli hiljaa, Kirkkosen mieli metelöi etsien vastauksia kysymyksiin: miten tässä ollaan päädytty järvelle itse pääepäillyn kanssa, ja miksi hän on niin vieraanvarainen? Keskinen jatkoi.

Kaksi punertavaa kuoppaihoista, viinan kolhimaa kolkkoa sielua kelluivat järven keskellä

– Sun luona kävi joku nainen vai kertomassa jotakin?

Kirkkonen nyökkäsi. Se oli viimeinen vuorovaikutuksellinen ele, jonka hän tahtoi vähään aikaan antaa.

– Niin arvelinkin. Sulla on mennyt melkoisen lujaa.

Kirkkonen vain murahteli, höpötti sanatonta monologiaan aivan kuin se olisi tuurannut hengityksestä kuuluvaa ääntä.

– Ei hätää. Tuon virren olen itsekin kuullut lukuisat kerrat. Se nainen.. se oli minun ja Consuelan lähettämä. Katsos, kuten varmasti aavistelit, meillä on tietynlainen suhde.

Kirkkonen kuuli, muttei jaksanut osoittaa reaktiotaan. Keskinen yskäisi nyrkkiinsä ja sisäänhengitti viimeisen kerran kuin kiusaantunut appiukko ennen hääpuhettaan.

– Iisak Kirkkonen, Consuela on tyttäresi.

…Jatkuu noin viikon päästä!

Teksti: Henrik Illikainen 


 

Edelliset osat löydät täältä.

Lisää luettavaa