Hyvään ideaan kannattaa tarttua heti. Muuten se jää helposti vain ideaksi.
Jouko Lehtolan Rock-Finlandia-valokuvakirjan julkistustilaisuudessa Janne Halmkrona ehdotti Kalle Aholalle, että heidän pitäisi perustaa bändi. Halmkrona yllättyi, kun Ahola innostui oitis. Yllätys oli sekin, että Ahola palasi asiaan heti seuraavana päivänä.
Puolessa vuodessa ideasta muotoutui täysimittainen yhtye. Laulaja-kitaristi Aholan ja kitaristi Halmkronan kanssa Kalle Ahola & Puut -yhtyeen muodostavat Emma-palkittuna tuottajanakin tunnettu basisti Kalle Chydenius ja Halmkronan CMX-toveri, rumpali Olli-Matti Wahlström.
Don Huonot on toiminut vuodesta 2014 kausittaisesti eikä ole levyttänyt kuin muutaman singlen sitten vuoden 2002 Don Huonot -albumin. Soololevyjä Aholalle on kertynyt seitsemän, mutta ne ovat syntyneet ”muukalaislegioonatyyppisesti”, huippumuusikoiden nopeina projekteina.
Lehtolan Rock-Finlandiaan artistihaastatteluja tehdessään Ahola ehti jo herkistyä ajatukselle, että olisi hienoa olla jälleen bändin jäsen.
– Olen pyrkinyt pysymään avoimena, luokittelematta kundeja salamannopeasti, päästäkseni tutustumaan heihin kokonaisvaltaisesti. Uskon meidän onnistuneen luomaan treenikämpälle inspiroivan ilmapiirin, jossa jokainen voi ehdottaa ideoitaan ja nostaa esiin vaikeitakin asioita. Miksi kuvittelisin, että yhdet aivot olisivat fiksummat kuin neljät? Jokainen idea on arvokas. Vaikka se ei olisi biisin kaipaama vastaus, se johtaa ketjureaktiona johonkin joka on, Ahola sanoo.
Pitkä kokemus yhden yhtyeen ryhmädynamiikasta voi säteillä myös uuteen kokoonpanoon.
– Soitamme CMX:n vanhalla treenikämpällä. Ennen ekaa keikkaamme oli tilanne, jossa menin vahingossa vanhaan rooliini, käyttäydyin kuten olisin käyttäytynyt CMX-yhteisössä. Tilanne laukesi dramaattisella tavalla, ja onneksi laukesi, sillä se oli opettavaista. Edellisessä yhtyeessäni olisi jurotettu pari kuukautta, Halmkrona virnistää – eikä avaa CMX:n tilannetta enempää.
Suoraan empatiakeskukseen
Kalle Ahola & Puut -debyytti Meri josta elän kumpuaa Aholan puolison menehtymisestä neljä vuotta sitten. Aholalle oli tärkeää koota ympärilleen muusikot, jotka ymmärtävät henkilökohtaisten biisien arvon ja kestävät myös niiden sisältämän surun. Niin voisi syntyä musiikkia, joka luo kohottavan, kauniin kokemuksen.
– Levyä ei ole tarkoitettu suruni kuvaukseksi, vaan kunnianosoitukseksi puolisolleni. Hämmennyin siitä, miten lohdullinen avausbiisistä Meri josta elän tuli. Tanssi tyttö tanssi taas on pelkästään kohottava tuokiokuva, puhtaasti kauneutta.
Loistavan sateenkaaren teksti on Mika Waltarin runo vuodelta 1929.
– Sävelsin vuosikymmen sitten pöytälaatikkoon albumillisen Waltarin runoja. Loistava sateenkaari oli puolisoni lempparibiisi, Ahola kertoo.
– Viimeinen biisi Tuulennostattaja on rukous, useinhan kappaleet ovat mulle rukouksia. Itselleni lohdullista on, että ystävät ovat löytäneet kappaleista lohtua, vaikka toki jotkut biisit ovat heille vaikeita, koska ne tuovat mieleen Anun. Nämä ovat lauluja Anulle, asioita joita lähetän tuonpuoleiseen.
Halmkrona korostaa, että hänen kitarasovituksensa pyrkivät kunnioittamaan biisejä, eivät alleviivaamaan teksteissä jo sanottua.
– Ne kitarajutut, jotka olen valinnut ja biiseihin tarjonnut, ovat koskettaneet itseäni. Täysin intuitiivisesti ne syntyvät, rajallisilla taidoillani, mikään tekninen kitaristi kun en ole. Biisejä sovittaessa jotkin soinnut vain osuvat empatiakeskukseen.
Edellinen oli parempi
Kun Halmkrona loi Elohopeaa-biisin riffin, hän ei tarkoituksella kanavoinut The Cultia. Mutta vahvasti sen henkinen riffistä muotoutui.
– Tajusin mielleyhtymän heti riffin tehtyäni ja väänsin soundia hieman Loven suuntaan, Halmkrona naurahtaa.
– Elohopeaa voisi olla Loven kolmas single Revolutionin tilalla. Vaikka onhan riffissä puolen sävelaskeleen hyppy, jota Billy Duffy ei uskaltaisi ottaa, se saattaisi olla liian progressiivinen hänelle. Voisitkin, Janne, ajaa Elohopeaa-riffiä Tiktok-tilillemme koko ajan, Ahola ehdottaa.
– Just taannoin tein koko levystä 16-sekuntisen julkaisun, joka biisistä on runsaan sekunnin pätkä, Halmkrona vastaa.
Sosiaalinen media on siis hallussa. Samoin on orgaaninen bändisoitto. Aholalle Loistava sateenkaari on kiteytys siitä, missä yhtye on nyt ja minne se on matkalla. Hän kokee sovituksen murtavan hienosti kappaleen rakennetta.
– Yhteissoittomme on tosi luontevaa, se kuulostaa osin jopa jamittelulta – jos se ei ole sulle, Janne, kielletty sana. Eikös Rush ole myös jamitellut joskus?
– On ne saattaneet, joo. CMX ei koskaan, Halmkrona kuittaa.
Palaamme biisinteon ketjureaktioihin. Siihen, miten Tanssi tyttö tanssi sai komppinsa. Ahola vaikuttui Chydeniuksen ja Wahlströmin vuorovaikutteisen avarakatseisesta sovitustyöstä, josta komppi rakentui.
– Pelkäsin, että biisistä tulisi suomipoppia termin negatiivisessa merkityksessä, liian tavanomaista. Sitten löysimme kompin, joka markkeeraa aaltoilua, rantaa, tanssimisen iloa. On tärkeää, että popbiisi kestää kuuntelua, että siinä on jotain progressiivista. Tiedä sitten, miltä näyttää painettuna, kun 52-vuotias rockmuusikko sanoo biisinsä kuulostavan tuoreelta, mutta tuoreelta Tanssi tyttö tanssi kuulostaa, Ahola sanoo.
Joskus ketjureaktioita täytyy hillitä. Muu bändi joutui vetoamaan Halmkronaan muutaman kerran, ettei tämä enää muuttaisi biisien kitarasovituksia, ne kun olivat muiden mielestä jo mestarillisia. Chydeniuksen kilometrit tuottajana nousivat tärkeiksi näissä keskusteluissa.
– Ainahan itselle uusin juttu on se paras. Mutta kun kolme muuta sanoo, että edellinen oli parempi, on purtava hammasta ja uskottava – vaikka ei ihan uskoisikaan, Halmkrona toteaa.