Salaliiton progehenkinen indierock on elänyt vuosien varrella tavalla, joka kertoo bändin luovuudesta. Tähtienvälinen on jälleen vähän uudenlainen albumi yhtyeeltä, jonka visiosta löytyy aina vähän lisää liikkumavaraa.
Laulaja-kitaristi Ossi Alisaari kertoo, että asiat tapahtuvat ilman kummempaa suunnittelua. Joku saattaa innostua jostakin bändistä tai musiikkityylistä ja tuoda niitä vaikutteita treenikämpälle. Toisinaan käy niin, että jokin uusi vempain avaa ovia uudenlaiselle ilmaisulle. Niin arkisia ovat musiikkimagian mekanismit.
– Tällä levyllä se taisi olla Timon [Kuismanen, kitara] ja minun Rush-innostuksesta herännyt kiinnostus syntetisaattoreita kohtaan. Niitä siis kuullaan nyt entistä enemmän, keikoillakin.
Elävänä studiossa
Sanoitusten osalta Tähtienvälinen ei ole mikään yhtenäinen teemaeepos. Sillä voi kuulla monenlaista lyriikkaa omakohtaisista kokemuksista kuviteltuihin, kuultuihin ja täysin sattumanvaraisiin asioihin.
– Isäni kuoli tämän levyn tekemisen aikaan. Niin isoa asiaa on pakko käsitellä jotenkin, ja väkisinkin se kuuluu levyn sanoituksissa. Tapahtuma värittää tekstien yleistä tunnelmaa.
– Toisaalta levyllä on asiaa maapalloa lähestyvästä komeetasta, mökkireissulta kerättyjä lauseita ja ihan puhdasta tajunnanvirtaa, jonka merkitykset avautuvat ehkä joskus myöhemmin itsellenikin. Pidän siitä, etteivät tekstit ole loppuun asti pureskeltuja kokonaisia tarinoita. Niin pystyn pitämään itsenikin jollain lailla kuulijan roolissa.
Alisaari kertoo Tähtienvälisen olleen edellislevyä vaivattomampi tehtävä. Töitä oli puolet vähemmän jo siksikin, että Portaat (2023) oli tupla-albumi.
– Pidimme demosession joulukuussa 2024 ja äänitimme biisit livenä samassa huoneessa soittaen. Alkuvuodesta kävimme levyn miksaajan Matti Vasasen studiolla kuuntelemassa biisejä. Matti sanoi, että ne kuulostivat todella valmiilta ja kysyi, milloinkas äänitetään. Maaliskuussa olisi kalenterissa vielä tyhjää.
Projekti lähti siis alulle näppärästi. Studiosessioista levyn ilmestymiseen kului kuitenkin kokonainen vuosi, tai ylikin.
– Levyn eka biisi Tähtienvälinen äänitettiin jo niissä joulukuun demoäänityksissä. Se on koskettimia ja laulua lukuun ottamatta täysin live, Alisaari sanoo.
– Vika biisi Jäämeri syntyi, kun Matti totesi, että ”jos tekisitte vielä yhden biisin lisää, tämä olisi oikean levyn mittainen”. Se kappale äänitettiin treeniksellä livenä.
Omin voimin
Tähtienvälinen on kokonaisuutena hiukan kevyempi albumi kuin jotkin bändin aiemmista julkaisuista.
– Tähtienvälistä on vaikea laittaa mihinkään kategoriaan, koska tässä on keskenään hyvin erityylisiä biisejä. Joku sanoikin Asteriski-singlen kuultuaan, että meillä on ihan oma genre, Alisaari sanoo.
Ennen tätä Salaliitto on julkaissut pitkäsoitot Salaliitto (2015), Melankolia (2017), Puolet (2019) ja Portaat. Kaksi ensimmäistä levyä julkaisi Plastic Passion, kolmannen ja neljännen Soit Se Silti. Tähtienvälinen on yhtyeen oman Salalevyt-labelin tuotantoa.
Oma levymerkki antaa itsemääräämisoikeutta. Se näkyy siinä, että Salaliitto ei julkaise uutta albumiaan Spotifyssa, tuossa striimauspalveluista suosituimmassa ja soimatuimmassa. Miksi ei? Koska se ei halua. Syitä kyllä riittää, ja niitä puitiin yhtyeen treeneissä syksyn 2025 mittaan.
– Suhtaudumme tekoälyllä generoituun paskamusiikkiin erittäin penseästi, ja sitä on noussut Spotifyn soittolistoille koko ajan enemmän ja enemmän. Lisäksi Spotifyn pomon Daniel Ekin epäeettinen sijoitustoiminta ja pitkään jatkunut muusikoiden halveksunta olivat isoja syitä. On ollut ilo huomata, että muutamat muutkin suomalaiset bändit ovat tehneet saman päätöksen ja jättäytyneet sieltä pois.
Ja miksipä suomalaisyhtye musiikkiaan sinne enää hukuttaisikaan, kun Spotify sanoi suomalaisen kuratoijansa irti viime vuonna ja keskitti soittolistojen laatimisen Ruotsiin. Tämä näkyi välittömästi siinä, että suomalaisia indienimiä ei ole näkynyt enää edes niillä listoilla, jotka oli erikseen rakennettu niitä varten.
Tiistai on toivoa täynnä
Uuden musiikin esilletuomisessa on nykyisin paljon muitakin haasteita, joita myös Salaliitto joutuu kohtaamaan. Ossi Alisaari ja Timo Kuismanen kehuvat keikkamyyjäänsä, Stupido Records & Bookingin Jallu Korpea hyvästä työstä kiertueiden järjestämisessä, mutta keikkapaikkojen vähenemiselle ei paraskaan myyjä mitään mahda.
– Pienempien klubien määrä tuntuu vähentyneen huomattavasti. Keskikastin ja sitä pienempien bändien on vaikeampi päästä keikoille ja varsinkin isommille festareille, jotka panostavat vuosi toisensa jälkeen varmoihin suosikkeihin. Kaikki kustannukset ovat nousseet, ja festivaalien on tietysti saatava palkat ja kulut maksettua.
Kaksikon mielestä Salaliiton asiat ovat aika hyvin, mutta samaa ei voi sanoa nuorten muusikoiden uusista bändeistä – mihin ne muka pääsevät keikoille, kun sopivankokoiset soittopaikat eivät pysy pystyssä? Tässä on ongelma, jossa ei ole kyse vain yksittäisistä tekijöistä vaan koko kulttuurin tulevaisuudesta.
– Pieniä bändejä, klubeja ja festivaaleja tarvitaan, jotta musiikkikulttuuri pysyy elinvoimaisena ja kehittyy. Olisihan se hienoa, jos keikkapaikat ja festarit saisivat enemmän julkista tukea. Mutta kun katsoo valtion tämänhetkistä kulttuuripolitiikkaa, tuskinpa tilanteeseen tulee parannusta ihan hetkeen.
Tuli tai ei, tokkopa se Salaliittoa hetkauttaa. Jotkut lopettavat uransa soitettuaan sen suurimman mahdollisen keikan, koska eivät tunne intohimoa niinkään musiikin tekemiseen vaan menestyksen rakentamiseen. Toiset taas soittavat vaikka pimeässä ja köyhyysrajalla, koska rakastavat musiikkia ja kaikkea, mikä siihen liittyy. Alisaari, Kuismanen, rumpali Tommi Rantamäki ja basisti Raine Hynninen ovat tätä porukkaa. Salaliiton lisäksi heidän bändejään ovat olleet muun muassa Penniless, Limonadi Elohopea, Musta Valo ja Puiset Heilat.
– On kovin vaikea keksiä jotain toista luovaa yhteisöllistä toimintaa, joka olisi näin kivaa. Enkä kyllä mitään muuta osaisi tehdäkään, kun tätä on tullut hommailtua jo niin monta kymmentä vuotta. Treeneissä on aina kivaa ja uutta musiikkia syntyy ikään kuin vahingossa soittelun lomassa, Alisaari sanoo.
Salaliiton toiminta ei ole kausittaista, vaan bändi on treenannut jo vuosien ajan kerran viikossa. Yhtyeen jäsenet pitävät tiistainsa tyhjinä muista menoista, koska se on bändin päivä. Silloin hiotaan keikkasettiä kuntoon, tehdään uutta musiikkia ja vaihdetaan kuulumisia.
– Viikoittainen treenaaminen mahdollistaa sen, etteivät levyjen julkaisuvälit veny kovin pitkiksi, Kuismanen huomauttaa.
– On aina hieno hetki, kun joku tuo jonkin pienen idean treeneihin ja siitä alkaa muotoutua kokonainen kappale. Siinä on jopa jotain mystistä, ja sitten ihmettelemme yhdessä, että mistä tämäkin biisi tuli. Musiikin tekeminen on aivan mahtavaa puuhaa.