Onko yhtye nimeltä The Sonics tuttu? Sietäisi olla, jos olet rockmusiikin ystävä. Vuonna 1960 Washingtonin osavaltion Tacomassa perustettu kokoonpano on harvinaisen vaikutusvaltainen rockbändi.
Villistä, rupisesta soundistaan ja hirmuisesta draivistaan kuuluisa orkesteri on innoittanut muun muassa The White Stripesia ja koko grungeliikettä. Bruce Springsteenkin on esittänyt bändin tuotantoa keikoilla. The Stooges listataan usein ensimmäiseksi punkbändiksi, mutta useampikin taho antaisi tämän kunnian Sonicsille.
1960-luvun lopussa alun perin hajonnut yhtye on palannut yhteen useita kertoja, ja vuodesta 2007 lähtien bändi on puurtanut tasaiseen tahtiin keikkoja ja äänitteitä. Nyt bändi saapuu jälleen esiintymään Suomeen, kun vanhat herrat nousevat lavalle huomenna 27. huhtikuuta Helsingin Tavastialla.
Kysyimme garagerockin suurmiehiltä muutamia kysymyksiä Tavastian-keikan alla. Kysymyksiin vastasi saksofonisti–laulaja Rob Lind.
Palaatte Suomeen 27. huhtikuuta. Millaisia muistoja teillä on edellisestä vierailustanne maassamme (vuonna 2015)?
”Muistan, että silloin oli kylmä, emmekä amerikkalaisina olleet tottuneet siihen. Muistan, miten Freddie (Dennis, basisti) oli pukeutunut niin paksusti, että hän näytti valtavalta kananmunalta. Olemme soittaneet Helsingissä kahdesti, ja monta vuotta sitten soitimme jollain saarella sijainneella festivaalilla. Se oli hieno ja kaunis kokemus. Suomalaiset ovat aina ottaneet meidät vastaan hyvin, joten palaamme erittäin mielellämme keikalle.”
Lupaamme tyypillisen Sonics-show’n, mikä tarkoittaa, että nousemme lavalle soittamaan sellaisella voimalla, että maa järisee yleisön alla.
– Rob Lind
Minkälaisen show’n lupaatte suomalaisille faneillenne?
”Tyypillisen Sonics-show’n, mikä tarkoittaa, että nousemme lavalle soittamaan sellaisella voimalla, että maa järisee yleisön alla. Jokainen meistä antaa kaikkensa, ja jätämme lavan läpimärkinä ja uuvuksissa. Olkaa valmiita power rock’n’rolliin!”
Kitaramusiikki on ajautunut hieman taka-alalle viimeisen vuosikymmenen aikana, kun uudet musiikkitrendit suosivat elektronisia soundeja. Luuletteko, että kitarat tekevät vielä paluun?
”Näin rock’n’roll-muusikkona minun täytyy rehellisesti sanoa, etten pidä elektronisesta musiikista. Eivät kitarat ole mielestäni ainakaan rockissa hävinneet mihinkään, ja kantrissakin ne ovat valtavan suosittuja. Kun muusikko soittaa lavalla, hän antaa yleisölle lahjan – osan itsestään ja tunteistaan. En löydä samaa sydämellisyyttä elektronisesta musiikista.”
Mistä bändeistä tai artisteista pidät itse eniten?
”Kysyt siis rockmuusikolta, mitkä ovat hänen suosikkibändejään. Vastaan mielelläni, ja joitain näistä et ehkä tunnistakaan: AC/DC, Rolling Stones, australialainen The Hoodoo Gurus, japanilainen The Bawdies, The Hives, yhdysvaltalainen Barrence Whitfield, The Savages ja The Street Dogs.”
Mitä ajattelet 2010-luvun suosikkiartisteista? Onko 2010-luku musiikiltaan parempi vai huonompi aikakausi kuin aiemmat vuosikymmenet?
”Minusta 2000-luku ei kykene kilpailemaan 1960-luvun kanssa. Musiikki oli silloin niin tärkeää, se räjähti esille kaikkialla maailmassa.”
Useat bändit ja artistit ovat ottaneet teiltä vaikutteita. Muun muassa The White Stripes, The Hives ja jopa Bruce Springsteen kuuluvat seuraajiinne. Mitä ajattelette rockmusiikkiin jättämästänne jäljestä?
”Olen todella ylpeä siitä. Ja todella nöyrä asian edessä.”
Mitkä Sonics-kappaleet ovat mielestäsi parhaita biisejänne?
”No, Strychninen, Psychon ja The Witchin lisäksi uusin albumimme This Is the Sonics (2015) sisältää joitain parhaista töistämme.”
Kuinka arvelet musiikkimaailman muuttuvan 2020-luvulla?
”Erittäin hyvä kysymys. En todellakaan tiedä. Voin vain toivoa, että muusikot kokeilevat vastaisuudessakin uusia ideoita ja työntävät musiikillisia raja-aitoja etäämmäs kaikenlaisilla luovilla tavoilla.”