Kierroksen kovimman tapauksen tittelistä taistelee kiivaimmin kimppajulkaisu, jolla esiintyy kaksi aikamme hienointa laulunkirjoittajaa. Janne Westerlundin Kuoleman lautturin tyttärestä ei tunnu saavan tarpeekseen sitten millään, vaan sen kansanlaulun muotoon kirjoitettu laulelma huumaa kerta toisensa jälkeen. Kappaleen harvat rakennuspalikat on osattu asetella tismalleen oikeisiin asentoihin. Kaiken kruunaa Westerlundin totisesti läsnäoleva tulkinta. Hyytävää, koukuttavaa ja sydämellistä. Jukka Nousiainen vastaa haasteeseen b-puolella ja Siivet kii (Townes Van Zandtin Flyin’ Shoes -cover) on sekin hieno ja herkkä akustinen pala jo ennestään rikkaan soolotuotannon jatkoksi (katso livetallenne täältä).
https://soundcloud.com/ektrorecords/janne-westerlund-kuoleman-lautturin-tytar
Koljosen Tiekiista on vähän kuin Eläkeläiset. Jos siitä sattuu tykkäämään ja pitää perimmäistä ideaa kannatettavana, riittää riemua pitkäksi aikaa. Mutta jos homma ei heti huvita, niin tuskinpa se hymyilyttää myöhemminkään. Ypäjä palaa -seiskatuumainen kirjoittaa jälleen uuden luvun Viikate-miehistöä sisältävän trion tulisesta rakkaudesta suomihardcoreen ja Fakta hommaan. Riffit singahtavat yhtä rutinoituneella vimmalla kuin Pirren ja Hansun tuohtumus konsanaan. Viimevuotiseen Heka Metal -albumiin verrattuna nämä neljä rallia eivät tosin kestä kaikkein armottominta vertailua.
Avaimet Elämään ja Katujen Äänet pistävät kaupunkienväliset mittelöt pystyyn Mikkeli-Vantaa -kimppa-ep:llään. Voittajaksi selviytyy jälkimmäinen, jonka uutta aaltoa hehkuvat kaksi kappaletta ovat alan hienoisesta ylitarjonnasta huolimatta vaikuttavia kipaleita. Musan juuret ovat helposti paikannettavissa, mutta energinen ilmaisu päivittää ne vaivatta tähän hetkeen. Maalaisserkut sortuvat vähän turhankin naiivin tekstittämiseen, vaikka Liikaa muuten onkin asiassa pysyvä. Turhaan bändi tuhlaa toisen biisinsä Maaritin coverin coveriin Saatanan merkit.
Hanging Garden ei ole enää mikään linjaansa hakeva jätkäporukka, mutta niin vaan kehitys on terävimmillään viiden raidan ep:llä Hereafter. Dynaamisesti ja jämptisti yhtye hakee kontrasteja melankoliseen pään riiputtamiseensa. Metallisuus tässä on pitkälle laulutekninen kysymys, vaikka bändiä sopii suositella esimerkiksi Katatonian nykytilaan pettyneille tai hiljaisuuteen vaipuneen Ghost Brigaden korvaajaksi. Tällä levyllä kierrätetään vierailevia solisteja, mikä osaltaan luo lisää eloa niin sävypalettiin kuin tyylillisiin ulottuvuuksiin asti.
Teksti: Antti Luukkanen
Julkaistu alun perin Soundissa 9/2016
Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere.