Viehättävään ja pieneen tukholmalaiseen antikvariaattiin on saapunut satakunta kuuntelijaa. Enempää sinne ei sopuisasti mahtuisikaan. Vielä ahtaampaa on kirjakaupan perälle rajatussa esiintymisnurkkauksessa, johon on saatu pianon lisäksi mahtumaan kuusi ruotsalaista ja yksi skotlantilainen muusikko.
.
Tämä on skotlantilaisen show. Viisikymppinen James Yorkston on julkaissut parinkymmenen vuoden aikana kymmenkunta albumia eri kokoonpanoilla. Kaiken aikaa läsnä on ollut kotiseutujensa folk-perinne, vähintään muistumina ja viitteinä Yorkstonin omalaatuisessa melodiakielessä, toisinaan ihan covereinakin.
Vuosi sitten Yorkston julkaisi ruotsalaisen The Second Hand Orchestra -kollektiivin kanssa aiempaa tuotantoaan sävykkäämmän The Wide, Wide River -albumin, ja nyt tammikuussa sille on luvassa jatkoa. The Great White Sea Eagle -albumille mukaan on kutsuttu Cardigansista tuttu Nina Persson, joka jakaa lauluvastuun Yorkstonin kanssa.
Ja siellähän se Persson kuikistelee pianon ääreen asettuneen Yorkstonin takana kuin mikä tahansa taustalaulaja. Aluksi näky hämmentää: kun on tottunut todistamaan Nina Perssonia oman yhtyeensä karismaattisena keulakuvana vaikkapa Ruisrockin lavalla, on kiinnostavaa seurata, kuinka ujon oloisesti ja Yorkstonille kaiken mahdollisen tilan antaen hän nyt esiintyy – ja vieläpä kotiyleisönsä edessä.
Se on ehdottomasti oikea ja tyylikäs ratkaisu, sillä kuten todettua, tämä Yorkstonin show. Joskin kun jututin kaksikkoa aiemmin päivällä, selvisi, että hyvin spontaaneissa äänityssessioissa Yorkston oli antanut Perssonille vapaat kädet omien osuuksiensa suhteen. Persson oli itse päättänyt, että osassa biiseistä hänen ei tarvitse olla äänessä juuri yhtään, kun taas välillä hän nousee keskiöön.
Niin hän toimii keikallakin. Perssonin ammattitaito näkyy siinä, miten vaivattomasti hän lisää ääneensä voimaa ja väriä silloin kun kappale sitä vaatii, ja miten hienovaraisesti hän toisinaan vain hieman sävyttää Yorkstonin tulkintaa. Spiikeissään erinomaisen hauska ja itseironinen Yorkston vitsailee, kuinka Persson otettiin mukaan koska levy-yhtiö toivoi, että levylle tulisi joku hyvä laulaja. Persson on toki taitavampi laulaja, mutta toisaalta heidän hienosti yhteen sointuvissa äänissä on samankaltaista lempeyttä. Hauskasti sopivat yhteen myös Yorkstonin vahva skottiaksentti ja Perssonin äänessä onneksi yhä kuuluva skandinaavisuus.
Karl-Jonas Winqvistin johtama The Second Hand Orchestra on pukenut Yorkstonin usein surumieliset, mutta paikoin hilpeät sävellykset kotoisaan ja rosoiseen mutta täyteläiseen kuosiin. Bändin rentoa soittoa värittävät Lina Langendorfin huilu ja keikalla riemastuttavan voimakas saksofoni sekä Ullis Gyllenbergin pehmeäsoundinen mutta välillä kiivaaksi yltyvä viulu. Albumiversioita raisummin keikalla päästelee menemään myös kitaristi Peter Morén (Peter Bjorn and John).
Kirjakauppa sopii täydellisesti yhtyeen olemukseen, jossa yhdistyy hillitty älykkyys ja baarinnurkkajamit mieleen tuova huoleton ja riemukas hetkeen reagointi. Kirjoilla vuoratussa kompaktissa tilassa on myös erittäin miellyttävä akustiikka.
Keikka on sykähdyttävä kokemus. Yorkston avaa laulujensa henkilökohtaisia, toisinaan surullisiakin kiintopisteitä, mikä syventää sinänsä erittäin hienon albumin lauluja reilusti lisää. Yhtye esittää suurimman osan uuden albumin kappaleista, ja on kiinnostava huomata miten reippaasti sovitukset ovat lähteneet jo lentoon vaikkei levyä ole edes julkaistu vielä. Livenä kokemus on albumia hauskempi, joskin melankolisimmat hetket – kuten edesmennelle Frightened Rabbit -laulaja Scott Hutchinsonille omistettu vilpitön The Sweetness in You – onnistuvat luomaan kirjakaupan sisään koskettavan hartaan tunnelman.
James Yorkston ei ole havaintojeni tai hataran muistini mukaan Suomessa keikkaillut, mutta toivottavasti asia korjaantuu tämän hurmaavan kokoonpanon myötä.
Mikko Meriläinen
James Yorkstonin ja Nina Perssonin haastattelu ilmestyy Soundissa 1/2023
