Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Tietokilpailukysymys: kuka soitti tänä viikonloppuna Helsingissä Metallicaa tiukimmin? Apocalyptica tietysti!
Selloheviyhtye (tarvitseeko tämä muuten mainita joka kerta?) Apocalyptica nimittäin aloitti uutta Plays Metallica Vol. 2 -albumia promotoivan maailmankiertueen Helsingin jäähallin uumenista 8. kesäkuuta. Tapahtuma oli myös osa Metallica Takeover -viikonloppua.
Tosiaan, kyseessä oli Apocalyptican mittavan rundin avausveto, mutta usein kiertueiden ekoihin keikkoihin liittyvät ”lastentaudit” loistivat poissaolollaan – ainakin yleisön suuntaan. Sellaiseksi ei varmaan voida laskea sitä, että bändin aikoinaan perustaneen Eicca Toppisen käsi kramppasi loppukeikasta sen verran pahasti, että mies joutui poistumaan lavalta muutaman kerran. Samalla joitakin kappaleiden osia jäi Toppiselta myös soittamatta.
Oli tämä sitten kauneusvirhe tai ei, niin muuten iltama sujui jopa hämmentävän komeissa merkeissä. Apocalyptican sellistit (myös Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen) ovat tunnetusti kivikovia muusikoita, mutta kyllähän jäähallissa piti silti pyöritellä hämmentyneenä päätään muutamankin kerran. Bändin livedynamiikka on edelleenkin aivan uskomaton, ja siirtymät Nothing Else Mattersin hempeästä näppäilystä Fight Fire With Firen armottomaan tulitukseen olivat täysin saumattomia. Orkesterin järkähtämättömän suorituksen kovuutta lisäsi se, että Apocalyptican Helsingin-setissä oli todella monta kappaletta, joita yhtye ei ollut esittänyt livenä koskaan aiemmin.
Niin ja olihan Apocalypticalla myös uusi rumpali. Mikko Sirén vaihtui viime vuoden lopulla toiseen Mikkoon, nimittäin Kaakkuriniemeen, ja voihan herran pieksut… Muun muassa Von Hertzen Brothersin riveistä tuttu tahdittaja pisti pystyyn sellaisen klinikan, ettei kysyttävää todellakaan jäänyt. ”Kaakkurin” – anteeksi, Hulkin – iskut olivat todella painavia ja ne osuivat millintarkasti kohdalleen kerta toisensa jälkeen. VHB:n riveissä häneltä on luonnollisesti nähty vähän ”progempaa tulkintaa”, mutta Apocalyptica-keikalla kuultu hevimpi ote tuntui sopivan Hulkille aivan loistavasti.
Parituntisen keikan jykeväsoundisesta annista voisi nostaa esiin montakin rallia, mutta juuri nyt palkintopallisijat mennä biiseille Welcome Home (Sanitarium), Blackened ja The Call Of Ktulu. Kun Apo-miehistö tulkitsi viimeksi mainitun Cliffin alkuperäisten bassoraitojen siivittämänä (ja Cliff seurasi touhua screeniltä käsin), myös lavan sivulla konserttia seuranneen Metallica-basisti Rob Trujillon silmäkulmat taisivat vähän kostua.
Eiccan aiemmin mainitut käsikrampit niistivät setistä pois Master Of Puppetsin, ja setin viimeinen kappale One jäi häneltä osittain kesken, mutta se ei hyväntuulista meininkiä – pelkästään herrojen välispiikeistä huomasi, miten tärkeä ja hieno iltama tämä oli Apo-miehille – latistanut lainkaan. Kun James Hetfieldin ”spoken word” -tulkinta kaikui Apocalyptican orkesteraalisen One-sovituksen kruununa, kysyttävää ei juurikaan jäänyt.
Aivan perkeleen tyylikäs avaus rundille. Sitten herää tietysti kysymys, että miten pirun kovassa iskussa Apocalyptica onkaan, kun takana on vaikkapa viiskymmentä Plays Metallica Vol. 2 -kierroksen keikkaa?
