Toto
Jäähalli, Helsinki
21.2.2016
Netistä löytyy paljon tyydyttäviä videoita tehdaslinjastoista, joissa käsitellään taikinaa ihailtavan tasalaatuisesti ja tyylikkäästi.
Parhaimmillaan levotonta sunnuntaikrapulaa voi rauhoittaa tehokkaasti katselemalla perinteisten Cornwallin pasteijoiden (cornish pasty) valmistusta. Näiden perinneherkkujen valmistuksessa on ihailtavaa tehdasympäristöön kuuluvaa rutiinia ja automatiikkaa, mutta myös tarkkaa käsityötä. Tuloksena on uniikki, standardoitu rasvainen herkku.
Kuin Toto.
Vähintään yhtä hyvä vaihtoehto pasteijavideoille on mennä sunnuntai-iltana tutun ja turvallisen Toton keikalle.
Toton edellisestä visiitistä ei ole kuin pari vuotta ja yhtyeen sunnuntai-illan keikkaa Helsingin Jäähallissa vaivasikin hiljainen tunnelma. Haasteita bändille asetti myös laulaja Joe Williamsin poissaolo sairastumisen vuoksi.
Lauantai-illan Tukholman-keikkaan verraten setti oli supistunut kolmella biisillä ja taustalaulaja Mabvuto joutui ottamaan suuremman rooliin lauluissa. Mahtoiko johtua Williamsista vai mistä, mutta tunnelma lavalla vaikutti välillä sekavalta, mikä välittyi paikoin myös soittoon.
Suurimmaksi osaksi tehdaslinjasto rullasi kuten pitääkin, ja pienet sekaannuksetkin olivat sediltä pikemminkin hellyttäviä.
Suurimmaksi osaksi tehdaslinjasto kuitenkin rullasi kuten pitääkin, ja pienet sekaannuksetkin olivat sediltä pikemminkin hellyttäviä.
Komeita yksilösuorituksia luonnollisesti kuultiin läpi keikan, kun konkarimuusikot saivat kukin vuorollaan esittää hyvin pitkiä sooloja. Monista genreistä ammentavan Toton syleily onkin aina ollut nimenomaan muusikoiden rakastamaa (ja lehdistön vihaamaa).
Kitaristi ja keulahahmo Steve Lukather muistutti jokaisessa välispiikissään, kuinka hienoja muusikoita bändi on täynnä. Lukather suorastaan liikuttui kömpelöiden ja spontaaneilta vaikuttaneiden nostalgisten välispiikkiensä äärellä – joista sai vaikutelman, kuin kyseessä olisi ollut jäähyväis- tai jopa tribuuttikeikka.
Vaikka Toto julkaisi uuden levyn viime vuonna, antoi Lukather myös itsekin rivien välistä ymmärtää, että Totoa määrittää eniten juuri 1970–80-lukujen tuotanto. Toton relevanssi on se, mitä se on tehnyt – ei se mitä se tekee nyt.
Lukather tietää bändinsä mielikuvan, eikä Toto mitään muuta yrittänytkään olla kuin se sama vanha lipevä superbändi.
Suurin osa yleisöstäkin oli tullut paikalle nimenomaan Rosannan ja African takia: tunnelma yleisössä kohosi silmiinpistävästi Rosannan käynnistyessä varsinaisen setin viimeisenä kappaleena.
Sitä ennen Lukather olikin joutunut ennen jokaista kappaletta pyytämään yleisöltä: “Please help us out with this one”. Paljoa apua ei illan aikana herunut. Mabvuto joutui usein toimimaan vaivaannuttavassa “hype manin” roolissa kannustaen yleisöä laulamaan ja heiluttamaan käsiä.
Bändi tiesi yleisön suosikit ja esitti isoimmista hiteistään ylipitkiksi sovitettuja versioita. Höpsöin näistä oli viimeisenä encorena kuultu Africa.
Bändi myös tiesi yleisön suosikit ja esitti isoimmista hiteistään ylipitkiksi sovitettuja versioita. Höpsöin näistä oli setin odotetuin ja viimeisenä encorena kuultu Africa.
Reilusti yli 10-minuuttiseen sovitukseen mahtui niin Lenny Castron komea perkussiosoolo kuin myös yleisön huudatusta usean minuutin verran. Jäähallin sunnuntaiyleisö oli kuitenkin sen verran selvin päin, ettei edes African aikana tunnelma erityisemmin kohonnut.
Poissaolollaan loistaneet älypuhelimet nousivat tosin African aikana pystyyn, kun iso osa yleisöstä halusi tallentaa kappaleesta itselleen muistoksi videon.
Illan viihdyttävintä antia tarjosivat komealla puolimetrisellä valkealla parralla varustettu Leland Sklar vähäeleisellä bassottelullaan ja Steve Porcaro tanssahdellessaan koskettimiensa ääressä innostuneesti – kuten alkuperäisen Toto-sedän kuuluukin. Hymyä ei myöskään voinut pidätellä kuunnellessa Castron soittoa, jossa ei chimeseja säästelty.
Niin Toton keikan kuin Cornwallin pasteijoiden valmistuksen kohdalla vaakakuppi on hyvin herkässä ja virittyneessä tilassa sen suhteen, kallistuuko kuppi tylsyyden vai rauhoittavuuden puolelle.
Tällä kertaa Toto oli vuoroin molempia.
Arttu Seppänen