”We’re Biffy fucking Clyro” – eli kertomus siitä, miten Biffy Clyro sai Helsingin Jäähallin tärisemään

Biffy Clyro
Black Box, Helsinki
28.10.2016

Teksti ja kuvat: Sami Turunen
Katso kattava kuvagalleria jutun lopusta!

Biffy Clyro kuuluu siihen harvinaiseen bändien kastiin, joka kuulostaa livenä yhtä hyvältä kuin studiolevyillä. Siis vähintään. Olikin ilo todistaa skottiyhtyeen hienoa keikkaa Jäähallin mustilla verhoilla rajatussa black boxissa, jossa tunnelma oli yhtään liiottelematta katossa.

Väitin kovaan ääneen puoli vuotta aiemmin, todistettuani Mumford & Sonsin maagisen upeaa keikkaa Hartwallilla, että tämän parempaa konserttia ei enää tänä vuonna nähdä. En ollut koskaan kokenut Hartwall-areenaa niin lämpimänä esiintymistilana kuin tuona iltana, kun yleisö seisoi katsomoissa ensimmäisestä biisistä lähtien.

Noh, Biffyn keikka ei paljoa tuosta uniikista kokemuksesta jäänyt. Ehkä vain piirun verran.

Kiertuekitaristilla varustettu kolmihenkinen bändi oli todella hyvässä iskussa ja tykitti menemään niin, että hiki virtasi pelkästään katsomisesta.

Biffy on luonteeltaan sopivasti vinksahtanut ja herkimmilläänkin asteen teinivampyyrisarjojen montaasimusiikkia rankempaa, joten se käy jopa katu-uskottavasta rymistelystä, vaikka yhtye kerääkin maailmalla paljon huomiota mainstream-radiokanavilla.

Yhtye ei paljon välispiikkejä viljellyt, mutta se piti yleisön kiinni lämminhenkisessä tunnelmassa koko kaksituntisen settinsä ajan. Suurimman osan biiseistä yleisö sirkutti sing-alongina mukana, ja Biffyn vokalisti Simon Neil osasi ottaa yhteislaulusta ison maailman tyyliin kaiken irti.

Biffy Clyron biisikattaus oli Jäähallin keikallakin tutun monipuolinen ja laadukas. Tylsää hetkeä ei koettua kertaakaan.

Kiertuekitaristilla varustettu kolmihenkinen bändi (Neil sekä kaksoset James ja Ben Johnston) oli todella hyvässä iskussa ja tykitti menemään niin, että hiki virtasi pelkästään katsomisesta.

Erityismaininnan ansaitsee keikan valotekniikka ja –työskentely. Biffy on tunnettu siitä, että se soittaa todella kovaa, ja täytyy ilokseen todeta, että myös valoefektit komppasivat bändin energistä esiintymistä täydellisesti. Tarkkaan treenattu setti oli joka välähdyksen ja breikin osalta synkassa audiopuolen kanssa, mikä sai aikaan intensiivisen fiiliksen.

Tasaisen hyvältä keikalta jäivät mieleen yhteislaulettu Biblical, yleisöä hypyttänyt Bubbles, nojailuun rohkaissut radiohitti Black Chandelier, säteissä tanssinut illan hidas Re-Arrange, akustinen Medicine, vertauskuvia maalaileva Mountains, kertosäettään kapinallisena alleviivannut Animal Style sekä jossain yhteyksissä täydelliseksi rakkauslauluksikin tituleerattu Many of Horror.

Biffy näytti jälleen kaapin paikan. Good night Helsinki, we’re Biffy fucking Clyro!

Settilista:

Wolves of Winter
Living Is a Problem Because Everything Dies
Sounds Like Balloons
Biblical
Spanish Radio
Howl
In the Name of the Wee Man
Bubbles
Herex
Black Chandelier
Friends and Enemies
That Golden Rule
Re-Arrange
Folding Stars
Wave Upon Wave Upon Wave
Medicine
Different People
Mountains
On a Bang
9/15ths
Animal Style
Many of Horror
Whorses

Encore:
The Captain
People
Stingin’ Belle