AL KOOPER: Black Coffee

Al Kooper on veteraanimuusikko, jonka maine perustuu muutamaan, lähes neljän vuosikymmenen takaiseen tähtihetkeen. 14-vuotiaana vuonna 1958 ensimmäistä kertaa listamenestystä nauttineen Kooperin suurimpana ansiona on totuttu pitämään urkurin pestiä Bob Dylanin Highway 61 Revisited- ja Blonde On Blonde -albumeilla. Dylanin sähköisessä bändissä Newport Folk Festivalin yleisöä järkytettyään Kooper oli perustamassa Blues Projectia ja vähän myöhemmin Blood, Sweat & Tearsiä. Jälkimmäisestä erottuaan Kooper levytti Mike Bloomfieldin ja Stephen Stillsin kanssa legendaarisen Super Session -albumin.

Omia levyjä Al Kooper on tehnyt niin harvakseltaan, että Black Coffee on vasta seitsemäs varsinainen sooloalbumi. Muun muassa Ray Charlesille omistettu levy täyttyy autenttisuuteen pyrkivästä valkoisen miehen soulista. Parhaimmillaan se on kuitenkin Kooperin pitäessä toteutuksen pienenä ja muut soittajat – etenkin puhaltajat – poissa studiosta. Al Kooperin urkusoundi on hulppeimmillaan Norjassa liveäänitetyllä Booker T & The MG'sin Green Onionsilla, jonka svengi ei kuitenkaan yllä originaalin tasolle.

Black Coffee on eittämättä ammattimaista työtä. Albumin funktioksi jää kuitenkin lähinnä se, että se todistaa Al Kooperin olevan yhä hengissä.