ALISON MOYET: Hometime

Moyetin tummansamettisen äänen magia ei ole laantunut seitsemän vuoden aikana. Pikkumerkillä hän on voinut tuudittautua omien torch-laulujensa persoonallisiin sfääreihin hyvin antautuneesti ja tunteikkaasti. Pääosa lauluista on syntynyt yhteistyössä Hoodoo- ja Essex-levyiltä tutun Pete Glenisterin kanssa. Niiden värisyttämät mielenliikutukset sovittautuvat hienosti soljuvien hitaiden soulien ja bluesien, Dusty-henkisten iskelmäslovarien ja melankolisten folkballadien sävyissä. Nimikappaleesta ole Portisheadin kiehtova hivutuskaan kaukana.

Kun muistaa aikoinaan Yazoo-duossa sinänsä tyylikkäästi muhineen kontrastin Vince Clarkin futukoneiden kanssa, voi todeta Moyetin löytäneen vihdoinkin uljaalle äänelleen täyteläisimmän mahdollisen kaikupohjan. Vuosien 1985-95 sooloilla tyyli oli ajoittain hakusessa ja osa hiteiksikin tuupatuista lauluista oli luvattoman ikävystyttäviä. "Nothing's as cold as yesterday's flame…" lauletaan heti ensimmäisessä upeassa bluesissa. Sen todettuaan Moyet pitää huolen siitä, että nyt liekki hehkuu ja lämmittää lepattelematta edustavan kappalesetin päästä päähän.