ALL SYSTEMS GO!: All Systems Go!

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Mikä eteen, kun viidentoista vuoden bändeissä soittamisen jälkeen homma ei tunnu enää miltään? Takana on hienoja levyjä ja onnistuneita kiertueita, mutta sisällä on tyhjä olo ja yksinäisyys masentaa.

Arvio

ALL SYSTEMS GO!
All Systems Go!
Bad Taste

Mikä eteen, kun viidentoista vuoden bändeissä soittamisen jälkeen homma ei tunnu enää miltään? Takana on hienoja levyjä ja onnistuneita kiertueita, mutta sisällä on tyhjä olo ja yksinäisyys masentaa.
Näissä ajatuksissa erinomaisen pop-kombo Doughboysin John Kastner palasi kotikaupunkiinsa Montrealiin kolme vuotta sitten bändin mitä todennäköisimmin viimeisen kiertueen jälkeen. Mies teki radikaalin ratkaisun ja muutti Torontoon pelkän maisemanvaihdoksen vuoksi, sai pestin leffamusan säveltäjänä ja eli vuoden verran normaalia elämää. Vanha suola rupesi kuitenkin janottamaan ja pöytälaatikkoon kertyi nippu biisejä myöhempää käyttöä varten. Ympärille löytyivät entinen bändikaveri Peter Arsenault sekä vanhoja tuttuja muun muassa Big Drill Carista ja niinpä Kastnerilla oli pystyssä All Systems Go!, jonka debyyttialbumi on täsmälleen niin hyvä kuin biisinkirjoittajan taustasta voi päätellä.
Turhaan ei Kastner ole metodejaan muuttanut, vaan bändin mukaan nimetty albumi on Doughboysista tuttua melankolista, tyylikkäillä särökitaroilla juoksutettua vauhtipoppia. Jos D-poikien Turn Me On miellyttää, pitää ASG!:stä takuuvarmasti. Sivutoimisesti päivätyön ohessa nauhoitettu albumi on Daniel Reyn tuotantoa myöten niin tasapainoista vaihtoehtorockia kuin vuonna 2000 on mahdollista. No Just Usin tasoiset helmet ja Kastnerin herkkä laulutyyli saavat kuulijan aikakoneen matkaan viime vuosikymmenen alkuun, kun tällaisella herkulla oli vielä vientiä. 

Lisää luettavaa