ANE BRUN: It All Starts With One

Arvio julkaistu Soundissa 9/2011.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Norjalaissyntyinen mutta nykyään Ruotsissa asuva Ane Brun aloitti uransa esiintymällä Barcelonan ja San Sebastianin kaduilla kitaransa kanssa. Levyttävänä artistina Brun on siirtynyt perinteisestä laulaja-lauluntekijä-tyylistä asteittain kohti moni-ilmeistä, modernia laulelmaa.

Arvio

ANE BRUN
It All Starts With One
Balloon Ranger Recordings

Norjalaissyntyinen mutta nykyään Ruotsissa asuva Ane Brun aloitti uransa esiintymällä Barcelonan ja San Sebastianin kaduilla kitaransa kanssa. Levyttävänä artistina Brun on siirtynyt perinteisestä laulaja-lauluntekijä-tyylistä asteittain kohti moni-ilmeistä, modernia laulelmaa. Viides studioalbumi It All Starts With One soi kohtalokkaana ja melankolisena. Kappaleiden sovitukset ovat kamarimusiikkimaisia ja sointi yhtä aikaa ajaton ja moderni.

Ane Brunin yhtyeessä on kaksi lyömäsoittajaa, mutta kompit ovat harvassa. Useat kappaleet etenevät rubatomaisina, mikä tuo niihin elävyyttä ja ainutkertaisuuden tuntua. Välillä rummut on kompressoitu niin, että ne kuulostavat elektronisilta, paljon käytetään myös patarumpuja, triangeleita ja muita perkussioita. Harmoniaa kuljettavat vuoroin urut, piano sekä modernin minimalistiset jouset. Bassoa käytetään vain yhdessä kappaleessa.

Paljon tilaa jätetään Brunin upealle, herkälle ja viettelevälle laululle, jonka lomaan hän näppäilee akustisella kitarallaan harkittuja akordeja. Vastustamattomasti twistaava  Do You Remember tuo mieleen Feistin, mutta Ane Brunin doowop-tyyliset laulut sulattavat sydämen. Worship-duetolla Brun löytää saman keskittyneen mutta seesteisen aaltopituuden Jose Gonzalesin kanssa. Mukana tulevalla bonuslevyllä on tulkinta Antony And The Johnsonsin Another World -kappaleesta.

Levynjulkaisubileistä toipuva Ane Brun kertoi kuulumiset Soundille.

Vaikuttaa siltä, että musiikkisi on etääntymässä perinteisestä laulaja-lauluntekijätyylistä. Miten näet oman tyylillisen kehityksesi, jos vertaat ensimmäistä ja uusinta albumiasi?  

– Uudella albumilla mennään uuteen suuntaan. Edellisestä studiolevystäni ehti kulua kuitenkin neljä vuotta. Väliin on mahtunut paljon kiertämistä ja konsertteja erilaisilla kokoonpanoilla.

– Olen oppinut kokemastani ja näkemästäni paljon. Tällä kertaa sävelsin poikkeuksellisesti ilman kitaraa, ja halusin muutenkin jättää kitaransoiton vähemmälle ja tein kappaleita pianolla. Työstövaiheessa halusin antaa muusikoille paljon tilaa.

Olet tehnyt urasi aikana paljon cover-kappaleita ja duettoja. Levyilläsi ovat vierailleet muiden muassa Ron Sexsmith ja Teitur. Onko jokin artisti, kenen kanssa haluaisit vielä ehdottomasti duetoida?

– Unelmana olisi tehdä kappale Thom Yorken tai Antony Hegartyn kanssa. Heillä kummallakin on ääni, jollaisen kanssa haluaisin laulaa vielä joskus.

Luin eräästä haastattelusta, että It All Starts With One on kirjoitettu aikana, jolloin arabi-maailman kuohunta alkoi. Vaikuttiko tämä teksteihisi?

– Se vaikutti lähinnä levyn nimikappaleeseen. Halusin kirjoittaa ihmisten halusta ja vaikeudesta muuttua, siitä että jonkun pitää ottaa ensimmäinen askel ja ehkä sitten muut seuraavat. Kirjoitin tekstiä samalla, kun katsoin uutisia Egyptistä. Kaiken näkemäni vaikutus oli niin suuri, että se sai minut valtaansa ja minun piti kirjoittaa kappale siitä.

Tekstiesi keskeinen teema on ollut eristyneisyyden ja yhteenkuuluvuuden ristiriitojen pohtiminen. Miksi olet niin kiinnostunut tästä aiheesta?

– Luullakseni se on sellainen aihe, jonka kanssa kaikki taistelevat. Nykyään ihmiset kamppailevat tietyn itsenäisyyden saavuttamiseksi, mutta se on vaikeaa ilman, että tuntee itseä yksinäiseksi tai riippuvaiseksi jostain. Kaipa se on kasvamista ja aikuiseksi tulemista.

Norjan naapurimaan kansalaisena minun täytyy kysyä tätä. Miten muusikot ovat reagoineet Norjassa Utøyan saaren tragediaan?

– En tiedä siitä kovinkaan paljoa, sillä olen asunut Ruotsissa jo kymmenen vuotta. Minulla on aika rajallisesti siteitä kotimaahani, enkä ole juurikaan ollut Norjassa tapahtuneen jälkeen. Tosin tragedian jälkeen tunsin itseni enemmän kuin koskaan norjalaiseksi.

– Tiedän, että useita konsertteja on pidetty uhrien muistolle. Esiinnyin itsekin pitkästä aikaa Norjan televisiossa. Musiikilla on haluttu luoda toivoa ja lohdutusta. Sanoilla on vaikea kuvailla ja ymmärtää tapahtunutta, ehkä silloin on parempi laulaa.

Teksti: SAMI NISSINEN

Lisää luettavaa