Levyarvio: Folk on avartunut elektronisuudeksi – Ane Brun jakoi tupla-albumiksi suunnittelemansa laulut kahdelle julkaisulle

Ane Brun
How Beauty Holds The Hand Of Sorrow
Balloon Ranger

YHTEISARVIO:
After The Great Storm ★★★
How Beauty Holds The Hand Of Sorrow ★★★

Tukholmalaistuneen norjalaisartisti Ane Brunin edellinen uusia lauluja sisältänyt albumi When I’m Free (2015) saa kuukauden välein seurakseen peräti kaksi levyä. Alkujaan tupla-albumiksi suunnitellut 18 kappaletta päätyivät lopulta koronan suoman pohdinnan jälkeen kahdelle erilliselle julkaisulle.

Ane Brun on akustisen kitarointinsa, biisiensä luonteen ja mieluusti korkeuksiin kiipeävän lauluäänensä vuoksi leimautunut lähinnä folk-artistiksi. Musiikkinsa skaala on matkan varrella toki laventunut, mutta etenkin After The Great Stormin elektronisuus yllättää runsaudellaan.

After The Great Stormin syntsaisena avaava Honey on rytmikudoksineen varovaisen lattarivaikutteista samettisoulia. Nimiraidalla Ane Brun liidättää lauluaan pilviin raskaammin askeltavan konetaustan ja jousien yllä. Kate Bushin mieleen tuova We Need A Mother antaa tuomionsa yhä vallitsevammaksi arvoksi nostetulle inhimilliselle tyhmyydelle. ”I am offended by a lack of human decency”.

How Beauty Holds The Hand Of Sorrow soi paikoin hyvinkin jännittävästi ohjelmointia hyödyntävän After The Great Stormin rinnalla akustisempana ja kaikkinensa enemmän vanhaa tuttua Brunia muistuttaen. Jousia toki kuullaan edelleen, mutta esimerkiksi Closerin varsinaiseksi säestykseksi riittää Brunin piano. Meet You At The Deltalla päärooli kuuluu puolestaan kevyesti näppäillylle akustiselle kitaralle. Levyn intiiminä päätöksenä soi pianoversio sisaralbumilleen isommin sovitetusta Don’t Run And Hidesta.