Koruttoman mutta kaiken puhuvan nimen saanut tupla-albumi valaisee kattavasti norjalaisen, mutta jo pitkään Ruotsissa asuneen Ane Brunin tähänastista uraa. Reilun kahden tunnin kuluessa Ane Brun kasvaa kevyesti säestetystä ja pelkistetyn kitaransa kanssa itseään ilmaisevasta laulaja-lauluntekijästä kohti omintakeisesti kokeellisempaan asuun asiansa pukevaa taiteilijaa.
Etenkin Ane Brunin varhaisimmilta studioalbumeilta poimituilla kappaleilla tulee hyvin esille hänen äänensä herkkyys mutta tarvittaessa myös lähes läpitunkeva voima. Intensiivisimmillään tulkinnat rinnastuvat jopa Buffy Sainte-Marien väkevyyteen. Toisaalla Brunin lauluissa on osin melodioiden polveilunkin myötä nuoren Joni Mitchellin sukuista haurautta.
Ane Brunin omien laulujen ja esitysten rinnalla Songs 2003-2013 muistaa myös Brunin mieltymystä duetoihin ja lainakappaleisiin. Duetoista tunnetuin on Peter Gabrielin New Blood -levylleen (2011) tekemä sinänsä turha uusinta Don’t Give Upista, jolla Brun sijaistaa Kate Bushia.
Vaikka Songs 2003-2013 -koosteen ydin onkin Ane Brunin omissa lauluissa, niin lainabiisit kertovat jotain tulkitsijansa avarakatseisuudesta. Toisen vahvan naisen, Cyndi Lauperin hittinä tutuksi tulleen True Colorsin mukanaolo on huomattavasti helpompi ymmärtää kuin Alphavillen Big In Japanin versiointi. Arcade Firen upea Neighborhood # 1 (Tunnels) sen sijaan on vaikuttava laulu myös Ane Brunin esittämänä.
