Arvio: Kaunis ajatus, tylsä toteutus – Ane Bruninkaan käsittelyssä klassikkokappaleet eivät parane

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Karoliina Kantola.

Arvio

Ane Brun
Portrayals
Balloon Ranger

Petyn lähes joka kerta, kun Spotifyn Discover weekly -soittolista tarjoaa minulle klassikkokappaleista tehtyjä akustisia tai muita folk-pop -versioita. Siihen on syynsä, että klassikot ovat klassikkoja, eivätkä ne usein versioimalla parane.

Nyt taitava norjalaisartisti Ane Brun on levyttänyt kokonaisen albumin covereita. Niin hyvä laulaja kuin hän onkin, edellä mainitut ajatukset ovat mielessäni. Ehkä ajatus on yhtä kaunis kuin laulajan ääni, ja kunnioitus alkuperäisiä kappaleita kohtaan yhtä korkea kuin hänen ylärekisterinsä, mutta toteutus on tylsä kuin tavaratalon taustamusiikki.

Esimerkiksi Into My Arms on Nick Caven alkuperäisversiona niin voimakas, että siitä ei haluakaan heleää versiota. Always On My Mind on tarpeeksi monta kertaa versioitu, ja True Colours jo saanut hiusvärimainoksen leiman.

Yllättävää kyllä, kasariklassikko Big In Japan toimii erinomaisesti myös zen-versiona. Linnea Olssonin kanssa tulkittu Halo puolestaan ei ole kovin kaukana Beyoncén temposta, joten se mukautuu ihan mallikkaasti kitaraballadiksi.

Ei levyn kuuntelu tietenkään vastenmielistä ole, mutta kovasti odotan Ane Brunin omaa tuotantoa, jossa piano, kitara ja ainutlaatuinen ääni pääsevät parhaimpiin ulottuvuuksiinsa.

Ja nyt kun olen soittanut Portrayalsia, algoritmit luulevat taas, että haluan aina vaan kuulla uusia versioita klassikkokappaleista.

Lisää luettavaa